Joskus päivät ovat niin kiireisiä, että vasta illalla havahtuu siihen, ettei ole kerennyt edes kuunnella lasten kuulumisia päivän aikana. Töiden jälkeen on kiire hakemaan lapsia päiväkodista, päiväkodin jälkeen pitää laittaa ruokaa, hoitaa kotia, viedä lapsia harrastuksiin ja hoitaa erinäisiä juoksevia asioita. Ja sitten onkin jo iltapalan, iltapesujen ja hyvänyöntoivotusten aika ja toivottavasti myös hetki omaa aikaan hengähtää ennen kuin alkaa väsyttää liikaa.
 |
| Kuopuksen omaa aikaa isän kanssa puistossa |
Koska tavoitteenani on vähentää turhaa kiirettä ja nauttia myös pienistä hetkistä ja pienistä iloista, olen keksinyt 15 minuutin säännön. Joka päivä annan jokaiselle lapselle 15 minuuttia omaa aikaa, jolloin keskityn vain häneen. Tätä aikaa ei lasketa kello kädessä, mutta sen verran vähintään pitää löytyä aikaa kiireen keskellä keskittyä lapseen ja kuunnella, että miten hänen päivänsä on sujunut.
Kuopus ottaa oman aikansa yleensä heti päiväkodin jälkeen. Hän haluaa nuhjata sylissä ja nauttia läheisyydestä. Kun hän on halaillut tarpeeksi, hän on valmis muihin touhuihin. Keskimmäinen ottaa oman aikansa usein alkuillasta, jolloin hän tulee syleilemään tai muuten vaan juttelemaan kaikenlaista. Keskimmäisen pojan kanssa myös puuhaillaan usein samalla yhdessä. Esikoisen aika koittaa illalla, kun pienin on mennyt nukkumaan. Esikoinen on jo niin toimelias ja omatoiminen, että hän jää helposti huolenpitoa vaativien pienempien varjoon. Siksi oma aika aikuisen kanssa on hänelle erityisen tärkeää.
Olen huomannut, että lapset nauttivat siitä, että he saavat aikuisen jakamattoman huomion. Samalla on hyvä hetki kysellä päivän kuulumisia ja lorutella tai lauleskella yhdessä. Olen pyrkinyt myös kehumaan lapsia päivittäin, joten oman hetken yhteydessä on helppoa kertoa niistä asioista, joista on sen päivän aikana ollut erityisen ylpeä tai missä lapsi on onnistunut erityisen hyvin.
Joskus lapsille tekee myös hyvää päästä käymään vanhemman kanssa yksin poissa kotoa. Sen ei tarvitse olla mitään erityistä, pelkkä kaupassakäynti riittää. Erityisemmät tekemiset jäävät kuitenkin lasten mieleen pitkäksi aikaa. Nuorempi poika muistelee edelleen sitä, kun kävin hänen kanssaan kahdestaan uimassa viime vuonna ja esikoinen pääsee kanssani viikottain kahdestaan parkouriin. Koska usein liikumme perheenä tai ainakin niin, että kaikki lapset ovat mukana, on oma aika yksin vanhemman kanssa harvinaista. Siksi niistä hetkistä syntyykin tärkeitä muistoja.
 |
| Puistoaikaa! |
Ehkä seuraava tavoite olisi viettää myös aikuisten varttia päivittäin, jolloin tv ja puhelimet olisivat kiinni ja keskittyminen olisi täysin toisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti