Katajainen pyykkietikka ja/tai yleispuhdistusaine

Kirjoitin joskus itsetehdystä etikkaisesta ja appelsiinisesta yleispuhdistusaineesta. Nyt hyödynsin samaa ideaa katajaiseen pyykkietikkaan. Pyykinpesussa martatkaan eivät suosittele käytettäväksi huuhteluainetta, vaan etikkaa huuhteluaineen sijaan. Etikan tuoksu on kuitenkin melko tymäkkä, joten siihen on käyttömukavuuden kannalta kiva saada joukkoon muutakin tuoksua.

Katajaista pyykkietikkaa

Etikkaan voi toki lisätä tuoksuksi eteerisiä öljyjä, mutta niitä tarvitsee yllättävän paljon etikan ominaistuoksun peittämiseen. Astetta halvemmalla pääsee liottamalla etikassa appelsiininkuoria, kuten tein aiemmin yleispuhdistusaineen kanssa. Silloin appelsiinin tuoksu peittää melko tehokkaasti etikan tuoksun. Mutta mahdollisuudet ovat itse asiassa rajattomat. Nyt kokeiluun pääsi kataja.

Ennen katajan keräämistä, muista, että siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Itse keräsin katajan uusia versoja, jotka olivat vaaleanvihreitä ja pehmeitä. Täytin lasipurkin niin täyteen katajaa kuin mahdollista ja kaadoin päälle väkiviinaetikkaa. Sitten kansi kiinni ja seos tekeytymään pimeään paikkaan vähintään kahdeksi viikoksi.

Katajan keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa

Seosta voi valmiina laimentaa vedellä sekä pyykkietikka- että yleispuhdistusainetarkoitukseen. Tällöin voi käyttää vettä esim. 50 % ja etikkaa 50 %. Laimenna seos kuitenkin vasta sitten, kun se on ensin tekeytynyt katajan kanssa. Voit suodattaa katajan oksat pois valmiista seoksesta. Itse annan niiden olla purkissa myös käyttöönoton jälkeen.

Siivouskäytössä kannattaa huomioida, ettei etikka sovellu kaikkien pintojen puhdistukseen, kuten aiemmasta ohjeesta ilmenee. Ainakin marmoriset ja aluiiniset pinnat eivät tykkää hyvää etikasta. 

Myös mänty sopii pyykkietikkaan

Katajan lisäksi kannattaa kokeilla etikkaseokseen mm. mäntyä ja kuusta. Niistäkin suosittelen käyttämään kerkkiä ja uutta vuosikasvua.

Kallioimarteen kerääminen ja käyttö

Kallioimarre on saniaiskasveihin kuuluva, kallioilla viihtyvä kasvi, jonka anti villiyrttinä on sen juuri, jolla on lakritsinomainen maku. Siksi sitä sanotaan myös mesijuureksi. Ennen vanhaan lapset nauttivat mesijuuren mausta, kun muita herkkuja ei oikein ollut.

Kallioimarretta voi kerätä ympäri vuoden, mutta talvella kalliolla on usein myös jäätä, jonka alta juuriin on vaikea päästä käsiksi. Siksi pyrin itse keräämään kallioimarteeni kesäaikaan. Keräykseen tarvitsee maanominstajan luvan.

Kallioimarretta voi kerätä myös talvella

Kallioimarre on helppo tunnistaa sen kallioisesta kasvupaikasta, vaakatasoon kulkevasta paksuhkosta juuresta ja parillisesta määrästä itiöpesäkkeitä lehden alapinnalla. Lehdet kasvavat pareittain. Se on vihreä myös talvella ja erottuu kallioisesta ympäristöstä lumenkin keskeltä hyvin. Saniaiskasvien kanssa kannattaa muuten olla varovainen, sillä melkein kaikki saniaiskasvit ovat Suomessa myrkyllisiä Kotkansiipeä lukuun ottamatta.

Juuren saa kerättyä helpoiten niin, että lähtee kaivamaan sitä esiin kasvin tyvestä lähtien. Ei kannata vetää tyvestä, sillä juuri on usein niin tiukasti kiinni, että tällöin käteen jää pelkkä lehtiosa. Kannattaa muistaa tässäkin se muistisääntö, että yhdestä paikasta ei kerätä kaikkia kasveja ja luonto jätetään sen näköiseksi kuin siellä ei olisi oltukaan.

Myös lapset osaavat auttaa keräämisessä

Ennen käyttöä puhdista juuret sammalesta ja mullasta. Itse käytän kallioimarretta inkiväärimaisesti raastettuna tai kuivattuna. Sitä voi liottaa esim. kermaan ja valmistaa kermasta vaikka pannacottaa, josssa maistuu kallioimarteen lakritsimainen maku. Kuivattuna kallioimarteen juuri kannattaa pilkkoa pienempiin osiin.

Maistaessasi ensimmäistä kertaa kallioimarteen juurta, älä pelästy. Maku on alkuun melko maanläheinen ja metsäinen, kuten pihlajan nupuissakin, mutta lakritsinen maku nousee pienen pureskelun jälkeen kyllä pintaan.

Unelma omavaraisuudesta: Vierailu Nature by Ampun kurssitiloissa ja maatilalla

Joskus tapaa ihmisen, jonka tuntee tunteneensa jo pitkään, vaikka kyseessä olisikin vasta ensimmäinen tai toinen tapaaminen. Itselleni tällainen henkinen sielunsisko on Nature by Ampun Ann-Marie Hagman, joka asuu Sipoossa ihanalla maatilalla ja pitää minun laillani kosmetiikkakursseja. Pääsin tutustumaan Ann-Marien kurssitiloihin ja maatilaan ja ihastuin ikihyviksi.

Testieriä vatkattuja sheavoita

Ne, ketkä ovat lukeneet blogiani pidempään, tietävät, että omavarainen elämäntapa on itselleni lähellä sydäntä ja mahdollisuuksien mukaan haluaisin elää suoraan luonnosta ja omasta maasta. Ann-Marien yli 100-vuotiaalla tilalla löytyy monipuolisten villiyrttien lisäksi myös valtava kasvimaa ja kasvihuone, jossa kasvaa koko kesäksi syötävää. Tilasta tekee erityisen idyllisen myös eläimet: koirat, kissat, kanat ja puput. Paikka on oikea maalaisidylli 30 minuutin päässä Helsingistä.

Koska tapaaminen oli yhteistyötapaaminen, pääsin tutustumaan Ann-Marien monipuolisiin ja kodinomaisiin kurssitiloihin, joissa kurssit pidetään. Ja täytyyhän se myöntää, että voiteiden, emulsioiden ja saippuan valmistaminen tunnelmallisessa ympäristössä ja rentouttavaa ja antaa mielenrauhaa. Pääsin testailemaan Ann-Marien syksyllä myyntiin tulevia vatkattuja sheavoituotteita ja ihastelemaan saippuakurssien saippuoita.

Erilaisia saippuoita tekeytymässä

Suunnittelimme yhdessä huikeita yhteistyökuvioita, silittelimme eläimiä sekä sain vielä kotiinviemisiksi kesäkurpitsaa ja piparminttua. Kaiken kaikkiaan ihana vierailu!

Vieraskynäteksti: Luomulaastarin synty

Olen aina ollut käsillä tekijä, uudet asiat kiinnostavat. Niinpä innostuin, kun tuttavani Tiina aloitti voide- ja saippuakurssien ohjaamisen kymmenisen vuotta takaperin. Keräsimme tuttavaporukan kasaan ja kokoonnuimme kurssipaikalle. 

Saimme eteemme valikoiman erilaisia perusöljyjä ja eteerisiä öljyjä. Teillä on vapaat kädet suunnitella oma resepti, sanoi Tiina. No myönnettäköön, ensikertalaiselle oman reseptin suunnittelu tuntui jokseenkin haasteelta. Kertaillessamme eri perusöljyjen ominaisuuksia ja haistellessamme laajaa valikoimaa tuoksuvia eteerisiä öljyjä, jonkinlainen ajatus syttyi. Halusimme keskipaksun, hoitavan, suhteellisen hyvin imeytyvän ja ihanan tuoksuisen voiteen. Valitsimme voiteeseen oliivi-, aprikoosi- ja jojobaöljyä.

Emme tietenkään silloin vielä tienneet minkälaista voidetta tästä tulisi. Nyt vuosien jälkeen, ahkeran Luomulaastarin kulutuksen jälkeen tiedän, miten hyvä tämä voide on. Varsinkin talvisin tykkään rasvata luomulaastarilla, se sopii niin kasvoihin, käsiin kun muuallekin kehoon.

Kursseillani kysellään usein Luomulaastarin nimeä. Nimi vain sattui syntymään voiteen hoitavien ja parantavien ominaisuuksien takia. Se on mieleenpainuva ja hauska.

Voiteen valmistus tekniikoita on monia erilaisia, itse tykkään vaivata voidetta muovipussissa, jotta voiteesta tulee pehmeää ja paakutonta. Voiteen voi myös kaataa suoraan purkkiin, jolloin siitä tulee kiinteämpää, lähes salvamaista.

LUOMULAASTARI (160ML)

40 ml oliiviöljyä

40 ml aprikoosinkiviöljyä

40 ml jojobaöljyä

36 g mehiläisvahaa

10 tippaa kamomillan eteeristä öljyä

10 tippaa sitruunan eteeristä öljyä

10 tippaa appelsiinin eteeristä öljyä

1.     Lämmitä vahat ja öljyt vesihauteessa.

2.     Lisää eteeriset öljyt vaha-öljy seokseen.

3.     Kaada vähän jäähtynyt seos muovipussiin, vaivaa kunnes voide on jäähtynyt ja seassa ei enää tunnu paakkuja.

4.     Purkita desinfioituihin purkkeihin ja valmista etiketti. Kirjaa ainakin voiteen nimi ja valmistuskuukausi ja vuosi. Voide säilyy noin 6-12kk.

Vieraskynäilijä on Nature by Amppu -yrittäjä Ann-Marie Hagman. Yritys tarjoaa kosmetiikkakursseja niin yksityisille kuin yrityksille ja pienryhmille. Yrityksen tilat sijaitsevat Sipoossa, tunnelmallisella vanhalla maatilalla.

Nokkossipsit

Jos joku vielä syö lehtikaalisipsejä, niin ne ovat jo menneen talven lumia. Villiyrtteilijä korvaa lehtikaalin ilmaisilla nokkosilla ja valmistaa niistä herkullisia sipsejä. Sipsit valmistuvat käden käänteessä ja maistuvat mainiosti myös lapsille.

Meillä lapset myös itse keräsivät nokkoset nokkossipseihin, jolloin ne maistuvat tietenkin vielä paremmilta. Kerääminen käy kätevimmin paksut puutarhahanskat käsissä ja niitä löytyy myös lasten kokoja. Kannattaa keskittyä keräämään ylimpiä lehtiä ja muistaa, että nokkosten keräyspaikan tulisi olla puhdas ja tarpeeksi kaukana tiestä.

Ohje on yksinkertainen:

1. Levitä nokkoset leivinpaperin päälle
2. Ripottele päälle oliiviöljyä ja merisuolaa
3. Paista uunissa 225 asteessa 5 - 7 minuuttia, kunnes sipsit ovat saneet hieman ruskean värin 
4. Anna jäähtyä ja nauti!

Jos haluat huuhdella nokkoset ennen käyttöä, kannattaa ne kuivattaa sekä salaattilingolla että keittiöliinalla, jotta niihin ei jää vesipisaroita.

Villiyrtteilijän vihersmoothie

Kesähelteillä ei aina maistu ruoka ja muutenkin tekee mieli keventää ruokavaliota kasvispainotteisemmaksi. Villiyrteistä, tuoresta hedelmistä ja kasviksista saa valmistettua ravitsevan ja maistuvan smoothien, joka toimii vaikka lounaan korvikkeena.

Villiyrtteilijän vihersmoothie:

Vihreitä omenoita (2)

Limeä (1)

Avocadoa (3 pientä)

Cashewpähkinöitä (kourallinen)

Mangoa (1)

Tuoretta minttua (pieni nippu)

Sitruunamelissaa (pieni nippu)

Voikukan lehtiä (tai kukan terälehtiä, jos saatavilla)

Poimulehteä (pieni kourallinen)

Vuohenputkea (pieni kourallinen)

Nokkosta (pieni kourallinen)

Omenamehua

Mantelimaitoa

Laitoin sulkuihin määrät, joita suurinpiirtein itse laitoin, mutta niiden suhdetta voi muutella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Mantelimaidon lisäsin blenderiin vasta lopuksi, sillä sen avulla sain smoothiesta sopivan juoksevaa. 

Smoothiesta tulee ihanan raikas ja se pitää avocadon ja cashewpähkinöiden vuoksi hyvin nälkää. Cashewpähkinät voi korvata myös muilla mieleisillä pähkinöillä tai manteleilla. Voikukista kannattaa valita sileäreunaisia ja varjossa kasvaneita, jotta niiden maku ei ole liian kitkerä.

Villiyrttejä voi vaihdella smoothieen niiden saatavuuden mukaan ja käyttää niitä tarvittaessa vaikka kuivattuna. 

Toivotankin sinulle ihania kesäpäiviä smoothien parissa!

Villiyrttinen suola

Yksi omista lempituotteistani villiyrttikaudella on villiyrttinen suola, joka säilyy hyvin myös talveksi (jos siis malttaa olla käyttämättä sitä heti loppuun). Siihen voi käyttää villiyrttejä oman mieltymyksensä mukaan ja usein teenkin sitä nokkosista ja vuohenputkista. Tällä kertaa kuitenkin kokeilin vähän monipuolisempaa villiyrttisuolaa ja ajattelin jakaa reseptin, jotta myös muut saavat ideoita villiyrttien monipuolisista käyttömahdollisuuksista.

Tähän erään keräsin villiyrteiksi:

Nokkosta

Siankärsämön lehtiä

Karhunlaukkaa

Ruohosipulia

Lipstikkaa

Voikukan lehtiä

Sekä suolaksi valitsin karkeaa merisuolaa.

Kuivata yrtit hyvin ennen käyttöä, jota valmis suola ei pääse homehtumaan. Voit murskata villiyrtit esim. morttelissa suolan kanssa tai käyttää monitoimilaitetta. Itse käytin morttelia ja siivilöin sen jälkeen suolan vielä siivilän läpi.

Villiyrttisuolaa voi käyttää normaalin suolan tapaan. Toki esim. lipstikka on sen verran voimakas yrtti, että se antaa suolalle tietyn ominaismaun, mutta toisaalta vaikkapa nokkonen on miedomman makuinen ja siitä tehdyssä suolassa ei ole samanlaista voimakasta makua. Toisaalta yrttinen suola maustaa ruoan helposti samalla.

Kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia villiyrttejä suolan sekaan ja kokeilla, että mikä miellyttää itseään eniten. Parasta on, että villiyrttisuolaa käyttämällä saa ruoasta helposti maukkaampaa ja siihen saa helposti lisättyä luonnon vitamiineja.