Siikanevan soidensuojelualue

Kävimme lasten kanssa muutama päivä sitten Ruovedellä, Siikanevan soidensuojelualueella retkeilemässä. Paikka on mielenkiintoinen etenkin siksi, että maasto on hyvin tasaista ja suurin osa reitistä kulkee pitkospuita pitkin. Siikanevalla menee kaksi rengasreittiä, 9,9 km pituinen ja 2,5 km pituinen. Me päätimme kävellä näköalapaikalle, jonne oli 3,6 kilometriä ja kävelimme sieltä samaa reittiä takaisin parkkipaikalle.

Lapset jaksoivat yllättävän hyvin kävellä, kenties pitkospuita pitkin käveleminen oli sen verran eksoottista, että se auttoi heitä jaksamaan. Esikoinen käveli koko 7,4 km matkan, joskin lopuksi vähän väsyneenä, nuorempi poika jaksoi melkein näköalapaikalle asti ja nuorimmaista kannoin koko matkan kantorepussa.

Evästauolla

Siikanevan soinen maasto oli ihanan erilainen elämys perinteisiin metsäretkiin verrattuna. Matkalla näköalapaikalle näkyi tupasvillaa, hillaa ja variksenmarjoja. Reitti oli hyvin merkitty ja lapset osasivat kulkea itsenäisesti edellä. Parasta antia oli näköalapaikka, jossa oli laavu ja nuotiopaikka. Siellä olisi voinnut viettää enemmänkin aikaa.

Paikka on Helsingistä katsottuna vähän kaukana päiväretkeä varten. Me olimme olleet yötä Tampereen lähistöllä, joten matka-ajat jäivät kohtuullisiksi, joskin kotimatkalla takapenkillä nuokkui kolme väsynyttä matkalaista. Mikäli samalla suunnalla on muutakin asiaa, niin suosittelen käymään Siikanevalla ja vaikka tekemään pienen koukkauksen matkaan, sillä se on varmasti sen arvoista.

Lapsiperheen välipalasmoothie

Meillä syödään usein välipalaksi smoothieita. Niitä on helppo valmistaa itse ja ne maistuvat koko perheelle. Samalla tulee tankattua vitamiineja hedelmistä ja kasviksista. Toisinaan kiireessä ostetaan myös kaupan valmiita smoothieita, sillä ne ovat suhteellisen terveellinen vaihtoehto moniin muihin välipalahoukutuksiin verrattuna. Tänään kaupassa maistatettiin meille uusia smoothieita ja totesin heti, että siinä on meille uusi suosikki.

Smoothieita on kolmea eri makua

Rauch Juice Bar -smoothieita oli tarjolla kolmea eri makua: vihreä omenainen, keltainen appelsiininen ja punainen marjaisa maku. Yllättäen vihreä oli mieluisin maku sekä lapsille että aikuisille. Nuorempi poika totesi, että "nää on vaan tosi hyviä!". Juomissa oli myös lisättynä ainakin sinkkiä, rautaa ja calsiumia. Mikäli hinta on kohdillaan, taidetaan ostaa näitä jatkossa kiirehetkien välipalatarpeiksi.

Tässä postauksessa EI ole kaupallista yhteistyötä. Tuotteet ovat sen verran vakuuttavia, että haluan vinkata niistä myös muille.

Nokkosletut, villiyrttejä helpolla tavalla

Usein villiyrttiretkillä esitän asiakkaille kysymyksen siitä, onko kukaan maistanut villiyrteistä valmistettua ruokaa. Useimmiten ensimmäinen vastaus on "Nokkoslettuja". Ja totta tosiaan, nokkoslettuja on tullut itsekin syötyä lapsena useita kertoja. Edelleenkin ne ovat yksi lempiruoistani.

Nokkoslettua sokerilla

Juhannuksena laitoimme suvun kaikki lapset keräämään nokkosia ja teimme koko porukalle ison satsin nokkoslettuja. Ne maistuivat lapsillekin mainiosti. Itse asiassa niin hyvin, että esikoinen tänään kiukutteli, kun keräsimme pinaattisatoa, sillä hän olisi mielummin kerännyt nokkosia. 

Itse tykkään maustaa nokkosletut litulaukalla, jolloin niistä tulee selkeämmin suolainen herkku. Tavalliset nokkosletut maistuvat niin makeana kuin suolaisena. Kiireiselle vielä vinkki: osta valmista lettutaikinajauhetta ja lisää joukkoon omia kuivattuja nokkosia. Tämän helpommaksi nokkoslettujen tekeminen ei voi enää mennä. Kuivattua nokkosta laitan usein muutaman kourallisen taikinan joukkoon.

Myös pinaatti sopii nokkoslettuihin

Nokkosen siemenetkin ovat jo kerättävissä, joten niitä voi halutessaan myös lisätä nokkoslettutaikinan joukkoon. Myös pinaatti yhdistettynä nokkosiin toimii hyvin. Onhan pinaatissa ja nokkosessa jonkin verran makueroakin, joten pinaattilettuihin tottuneille lapsille voi nokkoslettuja tarjota pinaatilla höystettynä. Jos nokkosletut alkavat kyllästyttää, niin seuraavaksi kannattaa kokeilla nokkossämpylöitä.

Ruusukuorinta vartalolle

Tänä vuonna on ollut hyvä ruusuvuosi. Olen keräillyt villinä kasvavien ja puutarhoista luontoon levinneiden ruusujen terälehtiä sekä ruoanlaittoon että kosmetiikan valmistusta varten. Viikonloppua vasten tuli hyvä tilaisuus testata tämän vuoden ruusujen käyttöä kuorinta-aineessa, sillä olin menossa juhliin ja halusin hoitaa koko kropan kerralla pehmeäksi ja kosteutetuksi ennen tilaisuutta.

Ruusua sanotaan anti aging -tuotteeksi, sillä ne pehmentää ja hoitaa ihoa sekä vaikuttaa positiivisesti ikääntymisen merkkeihin iholla. Ruusu toimii myös hellävaraisen antiseptisenä raaka-aineena ja se hellii tulehtunutta ihoa.

Ruusuinen kuorinta-aine vartalolle:

1 - 2 dl ruusun terälehtiä

1 dl sokeria

1 dl kookos- tai manteliöljyä

1 rkl punajuurijauhetta (ei pakollinen)

muutama tippa eteeristä öljyä oman maun mukaan

Sekoita ainekset keskenään joko lusikalla tai hienommat lopputuloksen saamiseksi tehosekottimessa. Hiero pyörivin liikkein kostealle vartalolle. Kerää ruusunlehdet talteen ennen kuorinta-aineen huuhtomista vartalolta, jotta ne eivät kulkeudu viemäriin. Jos kuorinta-aineessa käyttää tuoretta ruusua, olisi tuote hyvä säilyttää jääkaapissa ja käyttää noin viikon sisällä. Kuivattua ruusua käytettäessä tuote säilyy kauemmin.

Itse kuorin tällä seoksella myös kasvojen ihon. Suihkun jälkeen koko kroppa tuntui pehmeältä ja kuivaihoisena en kaivannut enää lisäkosteutusta. Ajatella, että luonnosta saa aivan ilmaiseksi kerätä tällaisia mahtavia raaka-aineita!

Vinkkejä villiyrttien keräykseen

Lämpimät ilmat ja mahtavat säät ovat saaneet minut aktivoitumaan villiyrttien keräämisessä. Oman puuhailun ohessa olen pitänyt villiyrttikursseja ja niistä inspiroituneena ajattelin kirjoittaa myös lukijoilleni muutamia vinkkejä villiyrttien keräämiseen. Tämä on hyvin tiivistetty tietopaketti, joten tässä on muutamia huomioitavia yleisasioita keräämiseen liittyen.

Mistä villiyrttejä voi kerätä?

Villiyrttejä kasvaa kaikkialla, jopa kaupunkien keskustoissa. Ensisijaisesti villiyrttejä tulisi kerätä ainoastaan puhtailta paikoilta. Mitä syrjemmässä, sitä parempi. Kaupungissa ei kuitenkaan pääse kovin kauas liikenteestä, joten kannattaa käyttää omaa harkintaa keräyspaikan suhteen. Tiestä olisi hyvä olla matkaa vähintään 50 - 100 metriä, valtatiestä vähintään 200 metriä. Jos tien ja keräyspaikan välillä on metsää, estää se jonkin verran saasteiden kulkeutumista. Täytyy muistaa myös, ettei toisten pihoilta voi mennä keräämään ilman lupaa.

Mitä ja miten villiyrttejä kannattaa kerätä?

Kerääminen perustuu aina sataprosenttiseen kasvin tunnistamiseen. Jos et tunnista kasvia, älä kerää sitä. Se, mitä villiyrttejä haluat kerätä, perustuu toki omiin mieltymyksiisi, mutta suosittelen olemaan avoimin mielin ja maistelemaan jo metsässä niitä kasveja, joita voi syödä raakana. Pääsääntöisesti alkukaudesta eli keväällä ja alkukesästä kerätään silmuja, nuoria lehtiä ja kokonaisia nuoria kasveja. Kukinnan alettua kesällä, kannattaa keskittyä kukintojen keräämiseen ja syksyllä voi kerätä kasvien syötävät juuret. Toki toiset kasvit tekevät uutta kasvustoa koko kauden ajan eli esim. vuohenputkikasvuston niittämällä saat taas uusia tuoreita kasveja. Kerääminen kannattaa aloittaa helposti tunnistettavista lajeista ja laajentaa omaa osaamistaan pikku hiljaa.

Kasvit kerätään koriin tai paperikassiin. Etenkin helteellä kasvit nuupahtavat helposti, joten kannattaa laittaa koriin kostea liina, johon käärit keräämäsi villiyrtit, jotta saat ne tuoreemman oloisina kotiin saakka. Mikäli keräät muutakin kuin yhden kerran salaattiainekset, kannattaa harkita eri kasvien keräämistä eri pusseihin. Näin ollen niiden jatkokäsittely on helpompaa.

Keräämisessä voi käyttää apuna pieniä saksia ja veistä. Näin saat kerättyä villiyrtit siististi ja muuta kasvustoa vahingoittamatta. Kasveista kerätään vain käytettävät osat, jotta muu kasvi saa jatkaa rauhassa kasvuaan. Villiyrttejä kerätään vain vähän yhdestä paikasta ja luonto jätetään muutenkin koskemattoman näköiseksi. 

Miten villiyrttejä käytetään?

Villiyrttejä voi käyttää muun muassa tuoreena, kuivattuna, pakastettuna, keitettynä, paistettuna, haudutettuna ja uutettuna. Villiyrttejä voi nauttia salaattina, teenä, juuria juuresten tapaan, mausteena, lisukkeena. Kannattaa rohkeasti kokeilla villiyrttien lisäämistä eri ruokiin. Ne ovat usein erittäin vitamiinirikkaita ja pienelläkin määrällä saa helposti monipuolistettua ruokavaliota. 

Suosittelen lukemaan alan kirjallisuutta, villiyrteistä on kirjoitettu monta kattavaa opusta, ja tutustumaan villiyrtteihin tarkemmin ennen ensimmäistä keräyskertaa. Voit myös osallistua kurssille. Usein kurssilla pääsee hyvään alkuun keräämisen kanssa ja saat hyvät lähtötiedot keräämisen aloittamiseen. Mukavia keräyshetkiä kaikille!

Kasvojen öljyputsari

Olen jo joitain kuukausia käyttänyt Maine basea kasvojen puhdistuksessa. Se on toiminut hyvin, mutta toisinaan kaipaan tehokkaampaa putsaria sen rinnalle, etenkin jos olen käyttänyt tavallista enemmän meikkiä.  Aiemmin putsasin meikit apteekin perusvoiteella, joten nyt kaipasin sitä muistuttavaa kosteuttavaa ja tehokasta putsaria.

Suunnittelin tämän kasvojenpuhdistusaineeen käytettäväksi ennen mainebase-pesua. Tämä poistaa meikit tehokkaasti ja kosteuttaa samalla kuivaa ihoa.

Resepti:

• 2 rkl sheavoita
• 2 rkl kookosöljyä
• 2 rkl soodaa
• 20 tippaa laventelin eteeristä öljyä
• 15 tippaa teepuun eteeristä öljyä

Sulata rasvat vesihauteessa. Nosta seos pois liedeltä. Sekoita sooda ja eteeriset öljyt seokseen ja laita jääkaappiin tai pakastimeen, kunnes seos on on melkein jähmettynyt. Vatkaa kuohkeaksi.

Laventeli rauhoittaa ihoa ja teepuun eteerinen öljy hoitaa ärtynyttä ihoa. Kookosrasva on tehokas kosteuttaja ja kevyt öljy, kun taas sheavoi tuo tuhdimpaa kosteutta kasvoille. Sooda kuorii kasvoja kevyesti.

Aluksi putsari vaikutti pelottavan rasvaiselta, mutta maine base -pesun jälkeen kasvot tuntuivat sekä puhtailta että kosteutetuilta.

Itse säilytän nykyään lähes kaiken kosmetiikan jääkaapissa, joten tämäkin aine pääsi kosmetiikkahyllylleni. Ihanan viileää puhdistusainetta on mukava käyttää kesällä.

Askeleemme omavaraisuudessa: Aina ei mene niin kuin Strömsössä

Nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on taas aika kirjoittaa tavoitteesta elää omavaraisempaa elämää. Kyseessä on usean eri blogin yhteispostaussarja, joten käy ihmeessä tutustumassa myös muiden bloggaajien elämään. Linkit muiden blogeihin löydän tämän tekstin lopusta.

Jos tarkkaan katsoo, niin näkyy, että porkkanalaatikossa

 kasvaakin raparperi

Tämä kevät on ollut erityinen. Erityinen huonossa mielessä. Vaikka onkin ollut ihana päästä nauttimaan lämmöstä, on pitkä, lämmin ja sateeton jakso aiheuttanut sen, että luonto on päässyt kuivumaan. Etukäteen suunnittelin, että toukokuussa ehdin kerätä paljon alkukevään villiyrttejä säästöön talven varalle. Lämmön vuoksi se ajanjakso jäi noin viikon mittaiseksi ja en saanut säästöön mitään alkukevään kasveista. Toki monia muita villiyrttejä voi keräillä pitkin kesää, joten on vielä toivoa, että saan kunnon varaston talveksi.

Yrttimaa kukoistaa

Lämpö on saanut pihan kukoistamaan ja kylvökset kasvamaan, mutta samalla veden kulutus on kasvanut valtavaksi, sillä kasveja täytyy päivittäin kastella. Toki vettä kannattaa käyttää säästeliäästi ja kastella vain niitä kasveja, jotka ovat sen tarpeessa. Toiset kylvökset ovat selvästikin kärsineet kuivasta jaksosta. Entisaikaan pitkä, kuiva kausi olisi ollut riski selviytymiselle, jos ei olisi saanut tarpeeksi satoa talvea varten. Nykyään voi onneksi paikata tarvetta kaupan tuotteilla, mutta siinä menettää sen ilon, että saisi kasvatettua oman ruokansa.

Härkäpapu ja pinaatti ovat vaatineet paljon kastelua

Usein kesäkautta suunniteltaessa ei huomioi laisinkaan sitä, että saattaa sairastua. Heti, kun selvisin kevään allergisesta hengenahdistuksesta, iski kunnon kesäflunssa päälle ja olin taas sängyn pohjalla. Siinä meni ohi monta tuotteliasta päivää.

Omavaraiset toimet ovat mielenkiintoisia ja antoisia, mutta monesti sitä unohtaa, ettei säätä voi hallita ja ihminen on lopulta luonnon armoilla. Myös kohtalo voi puuttua peliin, eikä aina voi toimia niin kuin on suunnitellut. Toisaalta epäonnistumisissa tai epäonnisissa tapahtumissa on se hyvä puoli, että ihminen joutuu pohtimaan omaa asemaansa ja osaa toivottavasti jatkossa arvostaa vielä enemmän onnistumisia.

Perunat ovat lähteneet kasvamaan

Täältä pääset lukemaan muiden bloggaajien kuulumisia:

Maatiaiskanasen elämää
Korpikiven tupa
Kiireetön elämä
Rakkautta ja maan antimia
Mrs Sinn
Riippumattomammaksi