Priorisoinnin jalo taito

Olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt kolme lasta, suorittanut kaksi maisterin tutkintoa, ollut kokopäivätöissä sekä ehtinyt viettää aikaa perheen kanssa, harrastaa, matkustella ja remontoida. Monet tutut ovat ihmetelleet, miten minä olen kerennyt tehdä näin paljon. Itse en ole kokenut olleeni erityisen kiireinen.

Lapset auttavat siivoamisessa.

Nautin arjesta lasten kanssa ja työni on mukavaa, joten en koe perusarkea väsyttävänä. Ennemminkin koen, että haluan kehittää itseäni mahdollisimman monella elämänalueella. Koska opiskelu on minulle enemmänkin harrastus kuin pakollinen rasti ennen työelämää, saan siitä sekä mielekästä ajattelemista että tekemistä. Omat harrastukseni ja lasten harrastukset on suunniteltu niin, että niitä voi tarpeen mukaan siirtää ja ne joustavat elämäntilanteiden mukaan. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni priorisoinnista.

Minulle priorisointi tarkoittaa sitä, että olen mielessäni määritellyt ne tekijät, joita koen tarvitsevani elääkseni hyvää ja mielekästä elämää. Siihen sisältyy sopivissa määrin työtä, opiskelua, liikuntaa, ystäviä ja perhettä. Näille asioille on varattava viikoittain aikaa joko oikeasta kalenterista tai mentaalisesta kalenterista. Kaikesta muusta voi tinkiä. 

Lapset piirtävät ja minä opiskelen.

Minulla ei ole aikaa sen enempää kuin muillakaan, mutta opiskeluaikaa olen nipistänyt illasta sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan sekä keskimmäisen lapsen musiikkileikkikoulun ajan kerkeän keskittyä 45 minuuttia johonkin tärkeään. Lapset voi ottaa mukaan siivoamiseen ja ruoanlaittoon, jolloin tulee samalla vietettyä yhteistä aikaa. Samoin liikuntaa voi harrastaa lasten kanssa.

Itse suosittelen jättämään elämästä pois kaikki ne asiat, mitkä eivät ole ehdottoman pakollisia ja joista et nauti lainkaan. Näin löydät aikaa niille asioille, jotka ovat tärkeitä ja jotka antavat sinulle jaksamista arjessa.

Vartin sääntö

Joskus päivät ovat niin kiireisiä, että vasta illalla havahtuu siihen, ettei ole kerennyt edes kuunnella lasten kuulumisia päivän aikana. Töiden jälkeen on kiire hakemaan lapsia päiväkodista, päiväkodin jälkeen pitää laittaa ruokaa, hoitaa kotia, viedä lapsia harrastuksiin ja hoitaa erinäisiä juoksevia asioita. Ja sitten onkin jo iltapalan, iltapesujen ja hyvänyöntoivotusten aika ja toivottavasti myös hetki omaa aikaan hengähtää ennen kuin alkaa väsyttää liikaa.

Kuopuksen omaa aikaa isän kanssa puistossa

Koska tavoitteenani on vähentää turhaa kiirettä ja nauttia myös pienistä hetkistä ja pienistä iloista, olen keksinyt 15 minuutin säännön. Joka päivä annan jokaiselle lapselle 15 minuuttia omaa aikaa, jolloin keskityn vain häneen. Tätä aikaa ei lasketa kello kädessä, mutta sen verran vähintään pitää löytyä aikaa kiireen keskellä keskittyä lapseen ja kuunnella, että miten hänen päivänsä on sujunut.

Kuopus ottaa oman aikansa yleensä heti päiväkodin jälkeen. Hän haluaa nuhjata sylissä ja nauttia läheisyydestä. Kun hän on halaillut tarpeeksi, hän on valmis muihin touhuihin. Keskimmäinen ottaa oman aikansa usein alkuillasta, jolloin hän tulee syleilemään tai muuten vaan juttelemaan kaikenlaista. Keskimmäisen pojan kanssa myös puuhaillaan usein samalla yhdessä. Esikoisen aika koittaa illalla, kun pienin on mennyt nukkumaan. Esikoinen on jo niin toimelias ja omatoiminen, että hän jää helposti huolenpitoa vaativien pienempien varjoon. Siksi oma aika aikuisen kanssa on hänelle erityisen tärkeää.

Olen huomannut, että lapset nauttivat siitä, että he saavat aikuisen jakamattoman huomion. Samalla on hyvä hetki kysellä päivän kuulumisia ja lorutella tai lauleskella yhdessä. Olen pyrkinyt myös kehumaan lapsia päivittäin, joten oman hetken yhteydessä on helppoa kertoa niistä asioista, joista on sen päivän aikana ollut erityisen ylpeä tai missä lapsi on onnistunut erityisen hyvin.

Puistoaikaa!

Joskus lapsille tekee myös hyvää päästä käymään vanhemman kanssa yksin poissa kotoa. Sen ei tarvitse olla mitään erityistä, pelkkä kaupassakäynti riittää. Erityisemmät tekemiset jäävät kuitenkin lasten mieleen pitkäksi aikaa.  Nuorempi poika muistelee edelleen sitä, kun kävin hänen kanssaan kahdestaan uimassa viime vuonna ja esikoinen pääsee kanssani viikottain kahdestaan parkouriin. Koska usein liikumme perheenä tai ainakin niin, että kaikki lapset ovat mukana, on oma aika yksin vanhemman kanssa harvinaista. Siksi niistä hetkistä syntyykin tärkeitä muistoja.

Ehkä seuraava tavoite olisi viettää myös aikuisten varttia päivittäin, jolloin tv ja puhelimet olisivat kiinni ja keskittyminen olisi täysin toisessa.

Lyhtyjä pimeneviin iltoihin

Syksy on saapunut kuin varkain ja yllättäen huomasimme, että illat ovat jo oikeasti pimeitä. Meillä ei ole kunnon pihavalaistusta, joten päätimme lasten kanssa nikkaroida terassille muutaman kauniit lyhdyt tuomaan valoa pimeneviin iltoihin.

Tarvikkeet:

• lasipurkkeja

• tuikkukynttilöitä 

• rautalankaa, kuparilankaa tms.

• ohutta kettinkiä
•ripustuskoukkuja/hyllynkannakkeita

Aloitimme mittaamalla kettingistä sopivan pituiset ripustusketjut ja leikkasimme niitä samanmittaisina kaikkia purkkeja varten. Tämän jälkeen kiinnitimme ketjut purkkien suulle kuparilangalla. Olimme valinneet lyhtyjen kannakkeiksi mustia, metallisia hyllynkannakkeita. Olisin halunnut ihania valurautaisia ripustuskoukkuja, mutta ensi kesän terassiremontin vuoksi tämä tarkaisu on vain väliaikainen, enkä halunnut kuluttaa tähän liikaa rahaa. Kannakkeet kiinnitettiin terassin tukipylväisiin muutamalla ruuvilla. Halutessaan voi käyttää myös maitolasisprayta lasipurkkien sisäpuolelle, mikäli haluaa huurteisemman vaikutelman. Purkkien pohjalle voi myös pistää muutaman sentin hiekka- tai kivikerroksen, jotta lyhdyistä tulee tukevampia.


Suurin homma koko projektissa oli ajaa rautakauppaan ostamaan puuttuvia tarvikkeita. Muuten lyhdyt valmistuivat melko nopeasti.

Illalla sytytimme lyhdyt ja nautimme hyvästä ruoasta lyhtyjen valossa.

Av, Yv, Mmm eli kirpputoriasiaa

Jos joku olisi kertonut minulle 10 vuotta sitten, että nykyään ostan suurimman osan tavaroistani kirpputorilta ja myyn siellä kaiken käyttämättömäksi jääneen, olisin varmaan tikahtunut nauruun. Mielikuvani kirpputoreista oli jostain 90-luvulta, jolloin suurin osa tavarasta kuuluisi nykyään Paskat kirppislöydöt -ryhmään facebookissa. Silloin tavaroista todellakin huomasi, että ne olivat kirppikseltä.

 

Kestovaippoja myynnissä

Jossain vaiheessa havahduin muun ekologisen heräämisen ohessa siihen, miten paljon nykyihminen ostaa ja heittää pois. Tavaran elinikä tuntui jäävän niin lyhyeksi, että ahdisti. Viimeistään esikoisen syntyessä huomasin, miten kätevää oli saada tutuilta käytettyjä vauvanvaatteita ja -tavaroita ja samalla pistää niitä itse eteenpäin. Ahdistuksen pahin selkä taittui, mutta sen määrä ei tuntunut laskevan. Aloin pikkuhiljaa tutustua kirppiksen muuttuneeseen maailmaan.

Nykyään ostan suurimman osan etenkin esikoisen vaatteista oman alueen facebook-kirpputorilta. Nuorempi poika ja tytär saavat sitten esikoisen vanhoja vaatteita ja tarpeen mukaan uutta tai "uutta". Kirpputorilta kun nykyään löytää täysin uudenveroista vaatetta. Tuntuu melkein, että taso on noussut niin paljon, että hiemankaan kuluneet vaatteet eivät enää kelpaa edes ilmaiseksi.

Lastenkankaat menivät kuumille kiville

 Olen kokeillut myymistä sekä Helsingin jäähallin kirppiksellä, että itsepalvelukirpputoreilla. Kuitenkin oma suosikkini on facebook ja Tori. Vaikka se vaatii tuotteen siistimisen ja kuvaamisen ja tietojen kirjoittamisen, on se silti mukavempaa tehdä kotisohvalla kuin raahata monta laatikollista tavaraa ensin kirppikselle ja sitten sieltä pois. Oman alueen facebook-kirppiksellä annan tavaraa jopa ilmaiseksi, mutta Toriin en viitsi pistää myyntiin mitään alle 5 eurolla, sillä kauppojen tekemisen sopiminen on siellä aina enemmän aikaavievää.

Mitä vinkkejä itse sitten antaisin aloitteleville kirppismyyjille?

• Pidä hinnat alhaisena, jos haluat tavarasta eroon nopeasti.
• Vastaa kyselyihin nopeasti. Jos vastaamiseen menee useampi päivä, ei ostaja yleensä enää ole kiinnostunut.
• Kannattaa pistää myyntiin myös niitä tavaroita/vaatteita, minkä ei usko menevän kaupaksi. Yleensä ne menevät heti.
• Tutustu oman alueesi kirpputoreihin, niiden tarjontaan ja hintoihin. Opit nopeasti, että mikä myy ja millä hinnalla.
• Ole rehellinen tuotteen laadusta. Jos et itse ostaisi sitä määrittelemälläsi hinnalla, laske hintaa tai anna se ilmaiseksi eteenpäin. 



Uimapuku ei mennyt kaupaksi.

• Panosta kuviin!

Sitten taas kirppisostajan vinkit:

• Ole nopea. Hyvät tuotteet menevät sekunneissa.
• Etenkin facebookissa, tutustu ryhmän sääntöihin ennen kuin aloitat tarjoamisen.
• Pysy sovituissa kaupoissa.
• Mieti jokaisen tuotteen kohdalla, että tarvitsetko sitä todella vai ostatko sen vain halvan hinnan takia.

Itse olemme ostaneet kirpputorilta eniten lastenvaatteita ja lastentarvikkeita, kodin käyttötavaraa sekä sistustustavaraa. Kirpputorilta saattaa tehdä todellisia löytöjä, kunhan on tarkkaavainen. Samalla tulee hyvä mieli siitä, ettei tue kulutuskulttuuria ja antaa hyville tavaroille uuden kodin ja mahdollisuuden uuteen elämään.

Poikien kanssa Tukholmaan

Pojat ovat jo pidemmän aikaa halunneet päästä laivalle. Meidän perheessä matkustetaan Tukholmaan useamman kerran vuodessa, sillä esikoisen kummitäti asuu siellä. Koska viime tapaamiskerrasta on jo tovi, päätin käyttää muutaman säästöön jääneen lomapäivän ja lähteä poikien kanssa risteilylle. Tällä kertaa halusin matkustaa täysin poikien ehdoilla, joten kuopus jäi isänsä kanssa kotiin.

Pojat odottivat matkaa niin innoissaan, että esikoinen askarteli ruksikalenterin, jonka avulla pystyttiin seuraamaan päivittäin sitä, miten monta yötä laivamatkaan on. Esikoinen piirsi myös sarjakuvan siitä, mitä kaikkea laivalla puuhattaisiin. Matkapäivänä kysyttiin koko ajan "lähdetäänkö jo laivalle?".

Koska pojat ovat jo sen verran isoja, on matkustaminen suhteellisen helppoa. Ravintolassa sain syödä rauhassa sekä alkupalan että pääruoan lasten puuhaillessa omiaan. Nukkumaan käytiin ilman kiukuttelua, sillä laivalla nukkuminen on jo itsessään lasten mielestä jännittävää. Itse halusin myös antaa pojille täyden huomioni. Normaalisti pikkusisko vie oman ison osansa ja omatoimisille pojille ei jää samalla lailla omaa aikaa äidin kanssa. Parasta matkassa oli poikien mielestä Siljan laivojen maskotin, Harri Hylkeen, halaaminen sekä tietenkin laivan leikkipaikka. Pojat olivat myös ihmeissään laivan promenadella esiintyneistä trapetsitaiteilijoista. Ja kuten lasten kanssa matkustelussa yleensäkin, äitikin nauttii, kun lapsilla on kivaa ja ei tarvitse stressata turhista.

Heja Sverige!

Paluumatkalla kävimme testaamassa laivan allasosaston, joka oli äidin mielestä vähän tylsä, mutta pojille kolme poreallasta tarjosivat kolme erilaista mahdollisuutta sukellella ja harjoitella uimista. Itse sen sijaan kestityin maisemien katseluun, mihin yläkerroksen allasosasto antoi loistavan mahdollisuuden. Ajattelin poikien käyttäneen kaiken energiansa uimassa, mutta olin väärässä. Energiaa riitti vielä pitkälle iltaan. Illalla kävimme nukkumaan väsyneinä, mutta onnellisina siitä, että meillä oli ollut kolmistaan hauska risteily.

Ehkä kaikki olikin mennyt liian hyvin. Yöllä heräsin esikoisen valittaessa vatsakipua ja siitä alkoikin sitten se yksin lasten kanssa matkustelun haastava osuus. Molemmilla lapsilla alkoi vatsatauti. Yö meni vartin unipätkissä ja pyyhkeitä ja roskapusseja vaihdellessa. Vastoinkäymisistä huolimatta kaikille jäi matkasta hyvä mieli ja kun pojat alkoivat voimaan paremmin, hekin muistelivat matkaa onnellisina.

Naisluola

Naisluolassa saa juoda valkoviiniä

Käsityö- ja nikkarointivarastoni on kasvanut valtavaksi. Viime aikoina keittiömme tasoalasta puolet on ollut kaikenlaisten kosmetiikkanvalmistusaineiden, käsityötarvikkeiden sekä erilaisten teknisten laitteiden peitossa. Tänään päätin perustaa kellariin oman naisluolan. Siellä saisin keskittyä erilaisiin projekteihin rauhassa. 

Kellarissa on huone nimeltään verstas. Talon entisten omistajien mukaan talon isännällä oli tapana vetäytyä verstaalle rauhoittumaan ja viettämään omaa aikaa. Aiemmin olemme säilyttäneet verstaalla työkaluja ja vanhoja maaleja ja tapetteja. Sen siisteyteen ei siis ole käytetty paljoakaan aikaa. Pinnat toki kaipasivat perusteellista imurointia ja ei muutama kerros maaliakaan tekisi lainkaan pahaa. Nyt kuitenkin pelkkä siivous sai riittää. 

Nyt sain kaikki tarvikkeeni siististi omille paikoilleen ja lapsetkaan eivät pääse sotkemaan keskeneräisiä projekteja. Toisaalta verstaan ehostaminen taitaa olla seuraava projekti. Seiniin ainakin pohjamaali ja taustaseinälle suunnittelin maalaavani liitutaulun, jossa voi suunnitella seuraavia projekteja. Puupinnat pitäisi hioa ja hankkia kattoon joku kauniimpi lamppu.

Ostin muuten perjantaina etsauskynän, joten pääsin kokeilemaan puun polttamista. Tästä lisää myöhemmin.

Kaikki pysyy järjestyksessä

Helmet säilyvät pienrautalokerikossa

Etsauslaitteen testailua

Vauvalahja työkaverille

Työkaverini sai elokuussa vauvan ja minun tehtäväkseni tuli ostaa hänelle lahja koko työporukan puolesta. 

Vauvalahjan ostaminen on aina hieman hankalaa, koska on vaikea tietää, mitä perheellä on valmiiksi hankittuna ja mikä on tarpeellista ja mikä ei. Myös äidit ja isät ovat erilaisia; toiset haluavat ostaa kaiken uutena ja toiset mahdollisimman paljon kierrätettynä. Sitten on niitä vanhempia, kenelle kelpaa sekä uusi, että vanha. Vaikka lahjan saaja varmasti arvostaa myös kierrätyslahjoja, olisi esimerkiksi kirpputorivaatteiden ja tavaroiden ostaminen tuntunut hieman oudolta. 

Toisaalta myös lahjan sisällön keksiminen on hankalaa. Tulisiko lahjan olla vauvalle, joka ei ymmärrä lahjasta vielä moneen vuoteen mitään, vai äidille vai molemmille? Ja mitä kukakin äiti kaipaa vastasyntyneen kanssa? Toinen haluaa hetken hengähdystauon spassa, kun taas toinen ei raaski olla hetkeäkään erossa vauvasta. Toiselle maistuu herkut, kun toinen haluaa päästä nopeasti eroon vauvakiloista ja kieltäytyy kaikista herkuista. 

Päädyin melko perinteiseen ratkaisuun. Kävin hakemassa Ruohonjuuresta ihanan Lifefactoryn lasisen tuttipullon. Se on turvallinen vaihtoehto, sillä siitä ei pääse irtoamaan mitään vaarallisia aineita, kuten monista muovisista pulloista. Lisäksi se on monikäyttöinen ja pitkäikäinen, sillä lisäosilla siitä saa muunnettua nokkamukin taaperolle ja siinä voi kuljettaa isommankin lapsen juomia kätevästi mukana menossa.

Halusin pakettiin mukaan myös jotain kotimaista designia. Hakaniemen hallissa päädyin valitsemaan pakettiin suloisen ja värikkään Marimekon bodyn. Marimekon lastenvaatteet ovat hyvälaatuisia ja kestäviä, mutta myös sen verran hintavia, ettei niitä raaski itse ostella. Sen takia lahjaksi saadut Marimekot ovat aina yhtä ilahduttavia. 

Vauvalle valitsin lisäksi pehmoisen, pörröisen uniliinan. 

Koska en ollut varma äidin toiveista, pääsin helpolla ostamalla suomalaisen pientuottajan lakua ja marmeladia. Etenkin marmeladit ovat mahtavan makuisia. Granholmsin nettisivuilla tuotteita kuvaillaan niin onnistuneesti, että tekisi mieli käydä ostamassa niitä myös omaan kotiin: "Granholm’s hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaatteista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljeltyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu suoraan Pohjanmaan saariston metsistä ja ovat kypsyneet Pohjoismaiden pitkinä kesäpäivinä.".

Uskon ja toivon, että tuore äiti on tyytyväinen lahjaansa. Ehkä ensi kerralla on sitten aika räväyttää ja keksiä jotain uutta ja erilaista. 

Kastelija viherkasvien juurelle

Inspiroiduin jo pitkä aika sitten Muurlan kasteluvahdeista. Niiden ideana on pitää huonekasvin multa tasaisen kosteana ja näin ollen kastelun unohtaminen ei ole niin vakavaa, sillä kastelija huolehtii siitä puolestasi. Muurlan tuotteissa on plussaa vielä niiden kaunis muotoilu.

 

Päätin tehdä meille kotiin kastelijoita kierrätysmateriaaleista. Tarvikkeiksi riittävät tyhjän viinipullot korkkeineen sekä pora. Kastelijoita voi tehdä myös muovipulloista, mutta itse pidän enemmän lasipullojen muotoilusta ja ulkonäöstä. Muovipulloa sen sijaan tykkään käyttää kesäkukkien kastelussa etenkin ulkomaanmatkojen tai mökkireissujen aikana.

Kastelijan tekeminen alkaa poraamalla korkkiin pituussuunnassa reikä. Huomasin, että muovisessa korkissa reikä syntyi helpommin ja piti muotonsa paremmin kuin luonnonkorkissa. Luonnonkorkki mureni poratessa ja reikä tuntui painuvan takaisin umpeen aina poraamisen päätyttyä.

 

Olin irrottanut pullojen etiketit jo etukäteen. Nyt vain täytin pullot vedellä ja työnsit korkit pullojen suulle. Tässä vaiheessa kannattaa kääntää pullo ylösalaisin. Korkissa olevasta reiästä pitäisi nyt valua vettä pienenä norona. Mikäli vettä valuu kovaa vauhtia, on reikä liian suuri. Mikäli vettä puolestaan ei valu lainkaan, on reikää suurennettava tai vaihdettava korkkia. 

Tämän jälkeen kannattaa kaivaa multaan käsin pieni kolo kasvin juurelle. Aseta pullo koloon ylösalaisin ja tue pullo multaa vasten niin, että se on tukevasti mullassa kiinni. Nyt vain sitten nauttimaan huolettomammasta elämästä. Kannattaa tarkkailla vedenpintaa, jotta muistaa lisätä tarvittaessa pulloon vettä. Pullollinen vettä riittä kasvista riippuen yhdestä kahteen viikkoa.

Kasvien kasvattaminen siemenestä

Itse kasvatettu avocadopuu

Lapsuudenystäväni kasvatti lapsena itselleen appelsiinipuun työntämällä puoliksi syödystä appelsiinista löytyneen siemenen multaan. Nykyään puu on valtava ja voi edelleen hyvin. Siitä saakka olen haaveillut itse kasvatetuista hedelmäpuista.

Avocadon kasvattaminen on helpoimmasta päästä. Siemen saa kätevästi syödyn avocadon sisältä. Jotta siemenen saisi itämään, täytyy sitä pitää puoliksi vedessä. Se onnistuu parhaiten työntämällä siemenen sivuille kolme hammastikkua tasaisin välimatkoin. Sen jälkeen siemen asetellaan varovasti vesilasin päälle hammastikkujen varaan. Siemenen alapuolen eli sen tylpemmän pään pitää jäädä vedenpinnan alapuolelle. Kun siemen on kasvattanut hienon juuren, voi siemenen istuttaa multaan. Tällöin siemen kannattaa jättää saman verran mullan yläpuolelle kuin mitä se on ollut vedessä ollessaan.

Sitruunan kasvattaminen onnistuu myös kotona. Kirjoitin aiemmin kylvöpuuhista lasten kanssa. Nyt meillä kasvaa kaksi sitruunapuun alkua. Sitruunapuut tarvitsevat jatkuvaa kosteutta ja runsaasti lämpöä ja valoa. Suomen oloissa se on aika haastavaa, mutta onnistuu kyllä ainakin kasvivalon avulla. Tosin en ole kuullut, että kenenkään siemenestä kasvatetut puut olisivat tuottaneet koskaan satoa.

Siskoni on onnistunut kasvattamaan myös kahvipensaan ulkomailta tuodusta kahvipavusta. Nyt yli kymmenen vuoden päästä pensas tuottaa vuosittain jo muutaman pavun. Koska tuoreita kahvipapuja ei ole Suomessa tarjolla, pitäisi tuoreita papuja lähteä metsästämään ulkomailta. Tai sitten pyydän siskolta yhden pavun meille itämään.

Siemen on itänyt ja sitruunapuu on alkanut kasvaa

Koska kasvatuspuuhat kiinnostavat sekä minua, että lapsia, olemme suunnitelleet kokeilevamme seuraavaksi juuresten kasvattamista naateista. Ilmeisesti monet juurekset kasvattavat uudet juuret ja lähtevät kasvamaan, kun naatin asettaa matalaan vesiastiaan. Tänä syksynä aiomme myös kerätä ulkoota muutamien kasvien siemeniä ja yritämme kasvattaa niistä uusia kasveja ensi kesänä.

Irti pakkopullaliikunnasta

Myönnettäköön, että olen koko aikuisuuteni ollut tuuriliikkuja. Välillä on mennyt vuosia, että liikunta on tuntunut pakkopullalta ja siihen ei ole löytynyt motivaatiota. Kausittain olen kuitenkin löytänyt liikunnan ilon ja saanut kipinän liikkua enemmän. Lapsiperheessä oman haasteensa tuovat vielä aikatauluongelmat ja syyllisyys oman ajan ottamisesta

Juoksulenkille lähdössä

Lapsesta saakka olen kokeillut kymmenittäin eri liikuntamuotoja: aerobickia, ratsastusta, kuntosalitreeniä, itämaista tanssia, salsaa, sambaa, zumbaa, lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia, bodypumpia, circuit-treeniä, joogaa, naisvoimistelua, kahvakuulailua, you name it. Suurin syy siihen, että oma liikuntaintoni toisinaan lopahtaa on se, ettei kyseinen liikuntamuoto alunperinkään sytyttänyt minua. Olen liikkunut vain sen takia, että järki käskee niin.

Löytääkseni minulle sopivan liikuntamuodon aloin pohtia sitä, mitä liikunnalta itse asiassa haluan. Miksi haluan harrastaa liikuntaa? Itselleni on tärkeää, että liikunnasta tulee hyvä olo ja että se ylläpitää kuntoani. Olen huomannut, että liikunnan vuoksi tehty keinotekoinen liikunta, kuten kuntosalitreeni ei sovi minulle. Liikkumisen pitäisi tulla ikään kuin jonkun toisen tekemisen kylkiäisenä huomaamatta. Sen ei pidä olla itse tekemisen tarkoitus.


Olenkin lähtenyt lähestymään liikuntaa siitä näkökulmasta, että teen asioita, mistä tykkään ja niin, että liikuntaa tulee harrastettua siinä ohessa. Tämän vuoksi liikuntaharrastuksiini kuuluu nykyään itämainen tanssi, jossa koen tanssin riemua ja jossa on rajattomat mahdollisuudet kehittyä. Koko puolentoista tunnin tanssitunti kulkee kuin siivillä ja vasta seuraavana päivänä kipeistä lihaksista huomaa harrastaneensa liikuntaa.


Lapsen kanssa viime viikolla aloitettu parkour vaikuttaa myös sellaiselta lajilta, jonka parissa jaksaa jatkossakin liikkua. Erityisesti lapsen kanssa liikkuessa liikunnan riemu löytyy aivan uudella tavalla, kun keskittyy itse suorituksen sijaan yhteiseen tekemiseen. 

Lasten pieni tiedeprojekti

Olen itse innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja haluan tuottaa myös lapsille löytämisen ja onnistumisen iloa. Lapset lähtevät aina ennakkoluulottomasti ja innolla kokeilemaan erilaisia juttuja. Meillä alkoikin viikonloppuna pieni tieteellinen koe raa'an kananmunan ja etikan avulla.

 

Tieteellistä koetta varten tarvitset:

1 raaka kananmuna

Etikkaa

Tyhjä lasi

Aseta raaka kananmuna lasiin ja kaada etikkaa päälle niin paljon, että kananmuna peittyy kokonaan. Voit nähdä heti, miten kananmunan pintaan alkaa muodostua pieniä kuplia etikan reagoidessa kananmunan kuoressa olenvan kalsiumkarbonaatin kanssa. Jo hetken päästä etikka on syövyttänyt kuorta kuorta sen verran, että etikan pintaan on muodostunut valkeaa vaahtoa.

 

Itse annoimme munan olla etikassa kaksi vuorokautta, mutta vähempikin olisi ehkä riittänyt. Huuhtelimme munan vielä varovasti veden alla sen jälkeen, kun olimme nostaneet sen pois etikasta.  Tässä vaiheessa muna on siis aivan pehmeä ja raaka sisus pysyy koossa pelkästään kalvopussin sisällä.  Koko kova pinta on sulanut kokonaan pois.

Lapset ihmettelivät kananmunaa ja sen muutosta pitkin matkaa, mutta ehdottomasti jännittävintä oli se, kun kananmunaa sai pidellä kädessä ja tutkia valoa vasten. Kananmuna muistuttaa superpalloa tai stressipalloa, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kalvopussi ei kestä kovin kovaa käsittelyä.

 

Etukäteen oli varma, että kuopus onnistuisi rikkomaan munan, mutta se tippuikin esikoisen kädestä ja sisus levisi olohuoneen lattialle. Lasten isä alkoi heti keksiä etikkamunille käyttöä ruoanlaitossa. Maku saattaa tosin jäädä etikkaiseksi, mutta toisaalta kuorettomien kananmunien keittämisen kokeileminen kiinnostaisi.

Koko perheen parkour

Pikkuveli pysyy hyvin perässä.

Esikoinen aloitti eilen taas uuden harrastuksen. Hän on vuosien mittaan kokeillut useampaakin lajia, mutta kiinnostus on aina hiipunut melko nopeasti. Eilen kuitenkin kolahti ja lujaa, nimittäin parkour.

Esikoinen on melko ujo, joten uuden harrastuksen aloittaminen on tuntunut hänestä hankalalta. Koin herätyksen, kun kävelimme eräänä kesäisenä iltana kotiin poikien kanssa elokuvateatterista. Esikoinen kiipeili ja hyppi koko matkan rautatieasemalle. Ei ollut hetkeäkään, etteikö hän kiipeillyt muureilla tai valopylväissä. Kerroin pojalle parkourista ja näytin illalla youtubesta muutaman videon. Poika innostui siitä todella paljon. Sovimme, että menemme yhessä perheparkouriin, jotta yksin meneminen ei jännittäisi poikaa.

Heti eilisen tunnin jälkeen poika vannotti, että tänään mentäisiin koko perhe harjoittelemaan yhdessä. Kolmevuotias pikkuveli pysyikin hyvin isoveljen perässä ja puolitoistavuotias pikkusisko hänkin roikkui jo pitkiä aikoja tangoissa ja tasapainoili ratoja pitkin. Lapset nauttivat, kun saivat kokeilla vapaasti erilaisia ratoja. Esikoinen oli elementissään ja taiteili kuin vanha tekijä.

Aikuisillekin riitti haasteita. Tässä harrastuksessa kasvaa varmasti kunto kohisten, sillä roikkuminen ja kiipeily tuntui lihaksissa jo puolen tunnin rehkimisen jälkeen todella paljon. Samalla parkour on helppo harrastus, sillä se ei välttämättä tarvitse valmista harjoitusaluetta, vaan parkourin ideana on harjoitella kaupunkiympäristössä ennakkoluulottomasti valmiita rakenteita hyväksi käyttäen. Toki täytyy muistaa ottaa muut ihmiset ja muiden omaisuus huomioon, ettei riko paikkoja vahingossa tai liiku kielletyillä alueilla.

Taidetta korkeista

Innostuin korkkiavaimenperien tekemisestä niin, että päätin kokeilla tehdä korkista myös muutakin. Meidän ruokailutilan seinä on ollut alusta asti tylsän valkoinen. Olimme suunnitelleet siihen jotain taideteosta, mutta sopivaa ei vain tullut vastaan, joten päätin tehdä sellaisen itse.

Olet varmasti joskus yrittänyt avata viinipulloa, jota on säilytetty pystyssä, minkä seurauksena korkki on kuivunut. Tällöin korkki vain murenee, eikä pullon avaamisesta tahdo tulla mitään. Korkki alkaa kuivua myös silloin, kun se on irrotettu viinipullon suulta. Kuivan korkin leikkaaminen on hankalaa, joten se kannattaa valmistella ennen leikkaamista. Aloitin korkkien valmistelun pistämällä ne siivilässä höyrystymään kattilan päälle, kiehuvan veden yläpuolelle.

Noin viiden minuutin kuluttua korkit olivat valmiita leikattaviksi. Leikkasin jokaisen korkin neljään osaan ja lajittelin ne värin mukaisesti punertaviin (punaviiniä vasten olleet pinnat), vaaleisiin (korkin ylin osa) sekä tummiin (korkin keskiosat). Tämän jälkeen leikkasin kaksipuoleisesta teipistä pieniä palasia ja kiinnitin ne korkkeihin.

Sitten alkoihin koko touhun hauskin osuus, eli kuvan koostaminen seinälle. Kuten olen aiemmin kertonut, on keittiö lasten isän aluetta ja hän harrastaa sekä hyvää ruokaa, että viinejä. Siksi seinälle sopikin hyvin viiniaiheinen kuva. Jos olisi halunnut tehdä työn tarkasti, olisi voinut heijastaa seinään valoa ja asettaa viinilasin ja pullon valon eteen ja piirtänyt hennosti lyijykynällä varjojen ääriviivat. Näin lasin ja pullon muoto olisi ollut helppoa luoda kiinnittämällä korkit suoraan lyijykynäjälkien päälle. Koska en tullut ajatelleeksi tätä vaihetta innostuksissani, aloin asetella korkkeja suoraan seinään. Tämän seurauksena minun piti vähän väliä kipaista katsomaan kokonaisuutta kauempaa, jotta hahmotin viivojen suoruuden ja korkkien oikean kohdan tarkemmin. Kaksipuoleisen teipin paras puoli tuli tässä vaiheessa vastaan, sillä se mahdollisti myös korkkien siirtämisen parempiin paikkoihin.

Valmis taideteos seinällä

Korkeista on kiva askarrella kaikenlaista, sillä ilman kierrättämistä ne menevät useimmilta ihmisiltä roskikseen. Kannattaa kokeilla esimerkiksi pannualusten ja erilaisten juoma-alusien tekemistä korkeistä, sillä niiden lämmöneristyskyky on erinomainen. Korkkien kellumisominaisuutta kannattaa myös hyödyntää. Oikeastaan korkkien käytössä on pelkästään mielukuvitus rajana. Meillä ainakin on seuraavana projektina pannualusten tekeminen.