Pihlajaiset tuulihatut ketunleivillä

Meillä juhlittiin äitienpäivää metsässä ulkoillen ja omasta toiveestani leivoimme myös villiyrttisiä tuulihattuja metsästä kerätyistä herkuista. Tällä kertaa tuulihattuja valmistettiin kahvipöydän herkuksi, joten täytteeksi valikoitui marjoja, kermaa ja villiyrttejä. Tämän ohjeen salaisuus on pihlajansilmuissa, jotka antavat kermalle karvasmantelisen maun. Samalla kirpeät ketunleivät tasoittavat makua niin, ettei lopputulos ole täysin äklömakea.

Pihlajainen tuulihattu ketunleivillä

 
Ainekset:
  • 1,5 dl vettä
  • 75 g voita
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 munaa
  • Kermaa
  • Tuoreita tai kuivattuja pihlajansilmuja
  • Tuoreita ketunleipiä
  • Vaniljasokeria
  •  Tuoreita mansikoita ja mustikoita (tai mikset vadelmiakin)
Laita pihlajansilmut kermaan likoamaan, voit silputa niitä vähäsen. Anna liota jääkaapissa mielellään yön yli kannella peitetyssä astiassa.

Pihlajan silmu

Valmista tuulihatut. Kiehauta kattilassa ensin vesi ja voi ja lisää sen jälkeen voimakkaasti sekoittaen vehnäjauhot. Anna jäähtyä ja lisää sen jälkeen munat yksitellen sekoittaen seosta huolellisesti aina kunkin munan lisäämisen jälkeen. Nosta taikinaa lusikalla nokareiksi pellille ja paista 25 min 200 asteessa. Älä avaa uuninluukkua paistamisen aikana.

Halutessasi voit siivilöidä pihlajansilmut pois kerman seasta, mutta jos olet silpunnut ne pieneksi, voit hyvin jättää ne myös kerman sekaan. Vatkaa kerma ja lisää siihen vaniljasokeria oman maun mukaan.

Ketunleivät raikastavat tuulihattujen makua


Leikkaa jäähtyneet tuulihatut auki ja täytä marjoilla ja kermalla, koristele vielä ketunleivillä, joita voi käyttää melko reippaastikin, jotta niiden kirpeä maku pääsee oikeuksiinsa.


Villiyrttiset tuulihatut

Vinkkinä vielä: jos haluat lisätä villiyrttien määrää, voit käyttää kuivattuja nokkosia murustettuna tuulihattutaikinassa. Ne eivät niinkään vaikuta makuun, vaikka täyte olisikin makea.

Villiyrttinen dippikastike

Villiyrttikaudella parasta on se, kun luonnosta löytyy kuin itsestään ainekset ruokaan kuin ruokaan. Yksi oma lempireseptini on villiyrttinen dippikastike, johon voi käyttää sekä tuoreita että kuivattuja villiyrttejä. Niitä voi myös vaihdella sesongin mukaan.


Voikukka kaunistaa dippikastikkeen

Ainekset:
  • vuohenputkea
  • voikukan terälehtiä
  • poimuleheä
  • litulaukkaa
  • nokkossuolaa tai nokkosia ja suolaa
  • oatlyn kaurafraice tai tavallinen creme fraiche
  • oliiviöljyä


Tuoretta vuohenputkea
Poimi noin suuren kourallisen verran vuohenputkia, irrota lehdet varresta ja silppua ne astiaan. Leikkaa voikukan kukkaosan kanta pois niin, että jäljelle jäävät terälehdet. Lisää terälehtiä noin 0,5 dl vuohenputkien joukkoon. Lisää poimulehteä ja litulaukkaa noin desin verran molempia. Kuivattuja villiyrttejä tarvitsee vähän vähemmän, joskin ainesten suhdetta voi muutenkin muuttaa oman maun mukaan. Lisää kuivatut nokkoset ja suola tai nokkossuolaa oman maun mukaan. Kaada päälle laadukasta oliiviöljyä ja sekoita niin, että villiyrteistä tulee tasaista massaa. Lisää kaurafraihe tai cremefraiche. 

Tämä dippi sopii niin sipseille kuin siemennäkkärin kaveriksi. Itse olen täysin rakastunut siemennäkkäreihin, joita löytyy myös gluteenittomana. Parhaimmillaan dippi ja siemennäkkäri  maistuvat mielestäni ulkona villiyrttiretken välipalana.


Villiinny villiyrteistä

Villiyrttikausi alkoi tänä vuonna ajoissa ja minulla meni ohi muutama villiyrtti, jonka keruuaika menikin jo etelässä ohi. Olin odottanut innolla kotkansiipi-saniaisen versojen kasvua, sillä vielä kiemuralla olevat saniaisen alut ovat höyrytettynä kuin parsaa, mutta hernemäisemmän makuisia. Huomasin kuitenkin, että kyseiset saniaiset ovatkin jo tutuilla apajilla sen verran auki, että paras keruuaika meni jo sivu suun. Onneksi muita villiyrttejä ehtii keräämään vielä pitkälle kesään ja syksyyn.

Villiyrttiretken satoa


Viime vuonna tähän aikaan kasvit vasta aloittelivat kasvukauttaan, kun taas tänä vuonna peltokanankaali kukoistaa jo suurena ja litulaukan kasvu on myös hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset voikukatkin odottavat jo keräämistä.

Viime vuonna haaveilin pihlajansilmuista, joissa on ennen avautumistaan voimakas karvasmantelinen maku. Pääsinkin niitä silloin keräämään ja nauttimaan niistä muun muassa pihlajansilmusokerin muodossa. Tänä vuonna odottelen innolla ruusun kukintaa ja sen terälehtien keräämistä. Ruususta saa tehtyä ihanaa kasvovettä sekä sitä voi vuohenputken tapaan laittaa ruokaan kuin ruokaan. Kaiken lisäksi ruusun terälehdet ovat niin tuoreena kuin kuivattunakin niin kauniita, että ne kaunistavat niin aamiaisannoksen kuin salaatinkin.

Litulaukka

Jos meinaat kokeilla tänä vuonna yhtä villiyrttiä, suosittelen kokeilemaan voikukkaa. Voikukkahillo maistuu koko perheelle ja ihanan aurinkoinen ulkonäkö piristää aamupuuron. Voikukan avautumattomista kukinnoista voi paistaa voissa pähkinäisen makuisen lisukkeen ruoalle ja voikukan juuri on keitettynä maukasta voimaruokaa.

Ihana villiyrttikausi on alkanut, joten villinny sinäkin villiyrteistä!

Voikukan juurten kerääminen ja käyttö

Nyt on osassa maata vielä oivallinen aika kerätä voikukan juuria. Ne ovat monikäyttöisempiä kuin uskotkaan! Monelle voikukka on yksi ...