Priorisoinnin jalo taito

Olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt kolme lasta, suorittanut kaksi maisterin tutkintoa, ollut kokopäivätöissä sekä ehtinyt viettää aikaa perheen kanssa, harrastaa, matkustella ja remontoida. Monet tutut ovat ihmetelleet, miten minä olen kerennyt tehdä näin paljon. Itse en ole kokenut olleeni erityisen kiireinen.

Lapset auttavat siivoamisessa.

Nautin arjesta lasten kanssa ja työni on mukavaa, joten en koe perusarkea väsyttävänä. Ennemminkin koen, että haluan kehittää itseäni mahdollisimman monella elämänalueella. Koska opiskelu on minulle enemmänkin harrastus kuin pakollinen rasti ennen työelämää, saan siitä sekä mielekästä ajattelemista että tekemistä. Omat harrastukseni ja lasten harrastukset on suunniteltu niin, että niitä voi tarpeen mukaan siirtää ja ne joustavat elämäntilanteiden mukaan. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni priorisoinnista.

Minulle priorisointi tarkoittaa sitä, että olen mielessäni määritellyt ne tekijät, joita koen tarvitsevani elääkseni hyvää ja mielekästä elämää. Siihen sisältyy sopivissa määrin työtä, opiskelua, liikuntaa, ystäviä ja perhettä. Näille asioille on varattava viikoittain aikaa joko oikeasta kalenterista tai mentaalisesta kalenterista. Kaikesta muusta voi tinkiä. 

Lapset piirtävät ja minä opiskelen.

Minulla ei ole aikaa sen enempää kuin muillakaan, mutta opiskeluaikaa olen nipistänyt illasta sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan sekä keskimmäisen lapsen musiikkileikkikoulun ajan kerkeän keskittyä 45 minuuttia johonkin tärkeään. Lapset voi ottaa mukaan siivoamiseen ja ruoanlaittoon, jolloin tulee samalla vietettyä yhteistä aikaa. Samoin liikuntaa voi harrastaa lasten kanssa.

Itse suosittelen jättämään elämästä pois kaikki ne asiat, mitkä eivät ole ehdottoman pakollisia ja joista et nauti lainkaan. Näin löydät aikaa niille asioille, jotka ovat tärkeitä ja jotka antavat sinulle jaksamista arjessa.