Melt&pour-saippuaa

Tutustuin melt&pour-saippuaan kymmenisen vuotta sitten, kun halusin valmistaa perheelle itse mieleisiä joululahjoja. Saippuamassa käyttö jäi kuitenkin vähemmälle, kun aloin valmistaa saippuoita lipeästä, mutta nyt olen taas lämmennyt uudelleen massasta valmistetulle saippualle, sillä sitä on helppoa käyttää ja pääsen helposti hyödyntämään villiyrttejä saippuan valmistuksessa.

Melt&pour-saippuan käyttö on nimensä mukaisesti yksinkertaista. Saippuamassa pilkotaan palasiksi ja sulatetaan vesihauteessa. Tämän jälkeen massaan voi lisätä väriä tai tuoksuja. Sulanut massa kaadetaan muotteihin ja annetaan jähmettyä, minkä jälkeen saippua on valmista käytettäväksi. Lipeästä valmistetun saippuan pitää tekeytyä valmistuksen jälkeen, joten saippuamassasaippua on nopeammin käytettävissä.

Itse valmistan usein villiyrttisaippuoita eli sekoitan saippuamassaan haluamaani villiyrttiä. Näin saan kauniita saippuoita eri käyttötarkoituksiin. Nokkosesta ja poimulehdestä tulee epäpuhtaan ihon saippua, kun taas ruusu ja laventeli kuuluvat hoitavaan saippuaan. Itse lisään usein massaan tilkan öljyä, jolloin saippuasta tulee kosteuttavampi.

Saippuamassaa voi käyttää myös lasten kanssa. Toki kannattaa olla varovainen kuuman massan kanssa ja antaa aikuisten kaataa massa muotteihin. Lapset kyllä pesevät käsittään mielellään, kun saippua on itse tehty ja muotti itse valittu.

Saippuamassaa myydään kosmetiikan valmistusaineita myyvissä kaupoissa. Itse tilaan sitä samalla, kun tilaan muita raaka-aineita.

Kuinka uusiokäyttää kaupan kasviksia ja hedelmiä

Kirjoittelin viime kuussa ruokahävikistä ja tässä kuussa jatketaan samalla teemalla, mutta vähän eri näkövinkkelistä. Lapsiperhearjen pyörittäminen, päivätyöt ja yritys ovat vieneet viime aikoina sen verran paljon aikaa, että blogi on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Ideoita olisi, mutta ei ole ollut aikaa kirjoittaa.

Tämän päivän kirjoitusinspiraatio kuitenkin syttyi, kun lapsen istuttamista paprikan siemenistä oli kasvanut ensin kauniita versoja ja nyt niissä killuu kaksi paprikan alkua. Meillä nimittäin hyödynnetään ja edelleen käytetään melko paljon kasviksia ja vihanneksia, joten ajattelin jakaa muutaman vinkin, miten niiden elämää voi jatkaa perinteisen käytön jälkeenkin. Erityisen hauskaa se on lasten kanssa, sillä he oppivat samalla paljon kasveista.

Monet kaupan hedelmistä ja kasviksista sisältävät siemeniä. Meillä on usein esillä muutama mullalla täytetty ruukku, minne siemeniä voi lykätä kasvamaan. Tällä hetkellä meillä kasvaa muun muassa avocadopuu, sitruunapuita, paprikaa, tomaatteja ja inkivääriä. Muut on kasvatettu siemenistä, inkivääri puolestaan oli alkanut itämään, joten leikkasimme siitä itäneen osan ja lykkäsimme multaan kasvamaan. Myös valkosipulia on mahdollista kasvattaa samalla tavalla.

Salaattia saa kasvamaan laittamalla sen juuriosan vesilasiin sen jälkeen, kun itse lehdet on käytetty ruoanlaitossa. Näin saa aina uudelleen ja uudelleen tuoretta salaattia ympäri vuoden.

Tomaatin voi viipaloida ja istuttaa multaan, jolloin siemenistä alkaa kasvaa tomaatin versoja.

Kaupan maustekasveit saavat myös uuden elämän, jos ne istuttaa ruukkuun ja asettaa valoisalle paikalle. Esimerkiksi minttu tuottaa jatkuvasti uutta satoa ja on helppo pitää hengissä. Samoin tuore basilika säilyy helposti uudelleen istutettuna.

Tänä kesänä saimme itse kasvatettuja orvokkeja puolivahingossa, kun parvekkeella ollut orvokkipuska oli kuivahtanut ja siementänyt, jolloin siemeniä oli lentänyt parvekkeella kesän viettäviin kasveihin. Nyt niiden juurella kasvaa pieniä orvokkeja vieri vieressä. Orvokeilla on mukava koristella niin aamiaisia kuin muitakin ruokia.

Olen kuullut myös granaattiomenan, vesimelonin, kiwin ja mansikan kasvattamisesta siemenestä.

Kasvisten ja hedelmien elämää jatkamalla saa keksittyä hauskaa puuhaa koko perheelle ja samalla saa ilmaiseksi vähän erilaisia kasveja kotiin. Ystäväni olohuoneessa kasvaa edelleen appelsiinipuu, jonka hän on kylvänyt siemenestä 25 vuotta sitten. Toivottavasti pystymme myös omien lasteni kanssa kasvattamaan kasveja, joista riittää iloa vuosikymmeniksi, joskin iloa saa jo sillä, kun näkee, miten siemenet lähtevät itämään.