Edellisessä kirjoituksessa kerroin kehäkukkaöljyn valmistuksesta. Tänään päätin käyttää osan öljystä kehökukkavoiteen valmistamiseen. Kehäkukkavoide hellii ihoa ja sitä voi käyttää sekä kuivan ihon että pienten nirhaumien ja haavojen hoitoon.
Tällä kertaa käytin voiteen valmistukseen itse tehtyä kehäkukkaöljyä, mehiläisvahaa sekä tilkan kosteuttavaa ja hoitavaa jojobaöljyä. En ollut aikaisemmin kokeillut hiutaleina myytävää mehiläisvahaa, mutta yllätyin positiivisesti sen helppokäyttöisyydestä. Pieniä hiutaleita saa tarkemmin mitattua kuin levyinä myytävää mehiläisvahaa.
Voiteen valmistus on hyvä aloittaa steriloimalla purkit, joihin valmis voide aiotaan laittaa. Purkkeja voi steriloida kuumassa uunissakin, mutta itse tykkään keittää purkit ja antaa niiden sitten kuivua puhtaan pyyhkeen päällä. Koska halusin hieman nopeuttaa purkkien kuivumista, pistin ne hetkeksi kasvikuivurin päälle. Purkkien tulee olla täysin kuivia ennen voiteen pistämistä purkkiin, sillä pisarakin vettä voi aiheuttaa tuotteen nopean pilaantumisen.
Mittasin teräsastiaan 10 g mehiläisvahaa ja kaadoin yhden pullon kehäkukkaöljyä mehiläisvahan päälle. Lisäksi lorautin sekaan vapaalla kädellä jojobaöljyä.
Tämän jälkeen asetin teräsastian vesihauteeseen kattilan päälle, aivan kuten kehäkukkaöljyn valmistuksessakin. Veden kannattaa alla olevassa kattilassa kiehua kunnolla, jotta teräsastia lämpenee kunnolla ja mehiläisvaha alkaa sulaa. Itse sekoittelin öljyä jatkuvasti lusikalla, jotta sulanut mehiläisvaha ja öljy sekoittuisivat mahdollisimman hyvin.
Kun mehiläisvaha ja öljy ovat täysin sulaneet ja sekoittuneet toisiinsa, voidaan teräsastia nostaa pois liedeltä. Kannattaa muistaa kuivata teräsastian pohja, ettei siitä tipu vesipisaroita voiteen joukkoon. Riippuen mehiläisvahan ja öljyn suhteesta, mehiläisvaha-öljyseos saattaa alkaa jähmettyä melko nopeastikin. Seon kannattaa siis kaataa nopeasti purkkeihin. Itse käytin pientä suppiloa, jotta seos asettuisi siististi purkkeihin.
Aluksi seos oli todella keltaista, mutta jähmettyessään voiteen väri vaaleni huomattavan paljon. Tällä kertaa voiteesta tuli melko paksua, ennemminkin salvaa kuin juoksevaa voidetta. Mikäli voiteesta haluaa helpommin levittyvän, kannattaa mehiläisvahan määrää vähentää.
Lopuksi tein vielä voidepurkkeihin etiketit. Koska en halunnut tällä kertaa lisätä voiteeseen säilöntäaineita, säilyy voide muutamia kuukausia. Mikäli haluaa tuotteen säilyvän pidempään, voi voiteeseen lisätä esimerkiksi e-vitamiinia. Itse merkitsen etikettiin aina valmistuskuukauden, joten muistaa itse aina, että mistä valmistuserästä voide on. Halutessaan voiteeseen voi lisätä myös muutaman tipan eteeristä öljyä tuomaan tuoksua. Kiirehdin voiteen valmistumisen jälkeen viemään "uunituoreen" voiderasian äidilleni lahjaksi. Itse tehdyt lahjat ovat aina mieluisia ja tulevat varmasti käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti