Tämä on erittäin harvinainen hetki. Olen yksin kotona. Siis ihan yksin. Kukaan ei nuku makuuhuoneessa samaan aikaan päiväunia tai leiki pihalla. En ole vastuussa kenestäkään muusta.
Lapsiperhearjessa hukkuu usein kiireeseen ja omaa aikaa on se, että saa käydä rauhassa vessassa. Itse asiassa itselläni täysin oman ajan kaipuu on vähentynyt lasten myötä niin, että esimerkiksi töissä käyminen on jo omaa aikaa ja harrastukset ovat jo luksusta. Jos saa joskus hetken olla yksin, tekee yleensä jotain hyödyllistä tai lähtee käymään jossain, joten kotona ei useinkaan tule oltua ihan yksin. Paitsi tänään.
Tämän harvinaisen tilanteen mahdollistaa se, että olen päivätöistäni lomalla, sillä olin viikonloppuna messuilla ja tällä viikolla kaksi arkipäivää ensiapukoulutuksessa. Lisäksi tämä iltapäivä kuluu yrityksen tulevia tapahtumia suunnitellessa. Lapset ovat normaalisti päiväkodissa, sillä minulle tämä "loma" on ylimääräinen. Nyt kuopuksen neuvolassakäynnin ja iltapäivän yritysjuttujen väliin jäi muutaman tunnin aikaikkuna, jolloin saan olla yksin kotona.
 |
| Ehkä teen myös vähän käsitöitä |
Ensin oli totta kai henkinen pakko olla tehokas ja laittaa edes muutamat uudet vaatteet koneeseen pyörimään ja hoitaa vähän yrityksen asioita. Nyt kuitenkin yritän päästää irti siitä tunteesta, että laiskottelisin ja aion juoda kupillisen teetä ja olla vaan. Antaa mielen seikkailla ja ehkä vähän haaveilla. Kaikille varmasti tekisi hyvää ottaa edes 10 minuuttia päivässä olemiseen. Keskittyä kuuntelemaan itseään ja kuulostella vähän, että miltä tuntuu. Muiden kuulumisia tulee kyllä kysyttyä, mutta harvoin sitä erikseen pysähtyy kysymään itseltään, että mitä minulle kuuluu. Mitä minulle kuuluu?
Mullakin on tänään vapaapäivä. Olen viikonloppuna pakertanut mm. koulujuttuja ja siivoillut jne... Nyt on sitten sellanen "mitähän tässä tekisi"-fiilis. Ja komppaan, on todella vaikea olla vaan... tuntee heti itsensä jotenkin laiskaksi ja saamattomaksi. Mun särki aamulla päätä aika paljon ja löffäilin sitten vaan sohvalla katselemassa telkkaria, ja aikani siinä lojuttuani tuli niin vahvasti sellanen olo, että kyllä mun nyt JOTAIN ees tarvii tehdä... mutta en ole keksinyt mitä se olisi. Joten kirjoitin sitten blogia ja muuta sellasta "joutavanpäiväistä"... K
VastaaPoistayllä oikeasti itseänikin ihmetyttää välillä se ajatus, että miksi on niin vaikea olla vaan? Juoda rauhassa teetä hyvällä omalla tunnolla?? Nauttia hetkestä, hiljaisuudesta, tekemättömyydestä...?
Nähdään huomenna! Nauti päivästäsi! ♥