Koko perheen parkour

Pikkuveli pysyy hyvin perässä.

Esikoinen aloitti eilen taas uuden harrastuksen. Hän on vuosien mittaan kokeillut useampaakin lajia, mutta kiinnostus on aina hiipunut melko nopeasti. Eilen kuitenkin kolahti ja lujaa, nimittäin parkour.

Esikoinen on melko ujo, joten uuden harrastuksen aloittaminen on tuntunut hänestä hankalalta. Koin herätyksen, kun kävelimme eräänä kesäisenä iltana kotiin poikien kanssa elokuvateatterista. Esikoinen kiipeili ja hyppi koko matkan rautatieasemalle. Ei ollut hetkeäkään, etteikö hän kiipeillyt muureilla tai valopylväissä. Kerroin pojalle parkourista ja näytin illalla youtubesta muutaman videon. Poika innostui siitä todella paljon. Sovimme, että menemme yhessä perheparkouriin, jotta yksin meneminen ei jännittäisi poikaa.

Heti eilisen tunnin jälkeen poika vannotti, että tänään mentäisiin koko perhe harjoittelemaan yhdessä. Kolmevuotias pikkuveli pysyikin hyvin isoveljen perässä ja puolitoistavuotias pikkusisko hänkin roikkui jo pitkiä aikoja tangoissa ja tasapainoili ratoja pitkin. Lapset nauttivat, kun saivat kokeilla vapaasti erilaisia ratoja. Esikoinen oli elementissään ja taiteili kuin vanha tekijä.

Aikuisillekin riitti haasteita. Tässä harrastuksessa kasvaa varmasti kunto kohisten, sillä roikkuminen ja kiipeily tuntui lihaksissa jo puolen tunnin rehkimisen jälkeen todella paljon. Samalla parkour on helppo harrastus, sillä se ei välttämättä tarvitse valmista harjoitusaluetta, vaan parkourin ideana on harjoitella kaupunkiympäristössä ennakkoluulottomasti valmiita rakenteita hyväksi käyttäen. Toki täytyy muistaa ottaa muut ihmiset ja muiden omaisuus huomioon, ettei riko paikkoja vahingossa tai liiku kielletyillä alueilla.