Misellivettä, Avrilin ripsiväriä ja sokerointisokeria - muutama luonnonkosmetiikkatuote kokeiluun

Huomasin, että yksi niistä ainoista tuotteista, joita ostan, mineraalimeikkipuuteri, oli loppumassa. Olen tykännyt käyttää Lily Lolon mineraalimeikkejä, joita onneksi nykyään löytyy myös Suomesta ja suomalaisista verkkokaupoista. Piti siis tehä kiireellinen tilaus.

Olen joskus miettinyt, että mineralimeikkejä voisi tehdä helposti itsekin, mutta etenkin meikkipuuterin kohdalla, kun tuttu luottotuote on jo löytynyt, tuntuu muutos haastavalta. Siksi palaan aina takaisin oman tutun sävyn ja tuotteen pariin.

Kävi kuitenkin niin, että tilaukseen sattui mukaan myös muutama tuote kokeiluun. Olen nyt jo useamman kuukauden ajan valmistanut ripsivärin itse, mutta nyt oli reissu tulossa ja halusin mukaan helpon tuotteen, joka toimisi myös ilman harjan vesipesua (kuten omasssa versiossa täytyy tehdä jokaisen käyttökerran jälkeen). Kokeiluun pääsi kehuttu Avrilin ripsiväri. Ripsiväriä saa sekä normaalina, että volyymilla. Itselle ripsiväri oli uusi tuttavuus, joka pääsee varmasti jatkoon, mikäli jatkossa tarttee matkaripsiväriä mukaan.

Toinen heräteostos oli Mossan misellivesi. Tuntuu, että olen myös misellivesiasiassa ollut täysin jälkijunassa, sillä en ole kokenut moiselle tarvetta. Kesähelteillä haluan kuitenkin saada meikittömät kasvot helposti puhtaaksi ilman turhan voimakkaita aineita, joten ajattelin, että misellivesi voisi ratkaista ongelmani. Misellivesi puhdistaa kasvot siis ilman vettä ja ajatuksena on pyyhkiä kasvot sillä niin monta kertaa, ettei (kesto)vanulappuun jää enää meikinjäämiä tai likaa. Testasin tuotetta heti mökkireissun päätteeksi. Olin monta päivää pessyt kasvot pelkällä järvivedellä. Tuote tuli selvästikin tarpeeseen näillä helteillä, sillä vanulappuun kertyi kuin kertyikin kerros likaa.

Lisäksi ostin testiin Ben & Anna -sokerointisokeria. Aiemmin olen käyttänyt easy sweet -sokeria, mutta viime kuukausina en ole saanut sitä toimimaan halutulla tavalla, liekö helteet vaikuttaneet sen koostuukseen. Halusin kuitenkin testata, että toimiiko toisen merkin sokeri paremmin. Sokerointisokeriahan voi valmistaa helposti myös itse, joten sitäkin keinoa voisi jonkun kerran kokeilla. Nyt kuitenkin halusin päästä helpolla, sillä lomat on jo pidetty, eikä arkena ehdi samalla lailla kokkailemaan kosmetiikkaa kuin lomilla.

Mesiangervo- ja ruusujäätelö

Ostimme jokin aika sitten jäätelökoneen. Ajatuksena oli, että pääsemme kokeilemaan uusia jäätelömakuja ja ettei tarvitsisi enää ostaa kaupan jäätelöä. Näin voisimme valmistaa lisäaineetonta jäätelöä oman maun mukaan.

Itselläni heräsi heti ajatus villiyrttijäätelöiden valmistamisesta. Kokeiluun pääsivät ensin mesiangervo ja ruusu. Molemmat onnistuivat yli odotusten ja maistuivat mahtavalta mansikoiden ja mintun kanssa tarjoiltuna. Ehdottomasti jatkoon!

Mesiangervojäätelö

n. 2-3 dl kuivatettuja mesiangervon kukkia

2 dl kermaa

3 dl täysmaitoa

4 keltuaista

1 dl sokeria

Laita mesiangervon kukinnot maidon ja kerman sekaan ja kiehauta nopeasti. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Siivilöi kukinnot pois seoksesta. Vatkaa toisessa astiassa keltuaiset ja sokeri. Sen jälkeen sekoita kerma-maito kananmunamassaan. Lämmitä seos kattilassa 82 - 85 -asteiseksi. Tämä on tärkeä työvaihe, sillä kananmuna ei missään nimessä jaa kokkeloitua. Toisaalta alemmassa lämpötilassa sen emulgoivat ominaisuudet eivät pääse toimimaan, joten suosittelen käyttämään ruoanvalmistukseen tarkoitettua lämpömittaria tässä työvaiheessa. Jäähdytä seos jääkaappikylmäksi. Tämän jälkeen voit laittaa seoksen jäätelökoneeseen ja toimi sen jälkeen jäätelökoneen ohjeen mukaisesti.

Ruusujäätelö

2-3 dl kuivatettuja ruusun terälehtiä

2 dl kermaa

3 dl täysmaitoa

4 keltuaista 

1 dl sokeria

Toimi kuten mesiangervojäätelönkin kanssa.

Mesiangervojäätelö on melko imelän makuista mesiangervomaiseen tapaan. Voit halutessasi vähentää sokerin määrää. Ruusujäätelössä ruusun maku on melko hento. Siinä voit käyttää halutessasi jopa ohjetta enemmän ruusun lehtiä.

Mukavia jäätelöhetkiä helteessä!

Liesjärven kansallispuisto ja Korteniemen perinnetila

Vietimme helteisen sunnuntain Liesjärven kansallispuistossa. Paikka on ollut jo pitkään to do -listalla ja vihdoin tuli sopiva päivä siihen tutustumiseen. Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Salon tuntumassa, Tammelassa ja sinne ajaa Helsingistä reilun tunnin.

Kansallispuisto on etenkin lapsiperheille mainio kohde. Sielä löytyy paljon tekemistä vaikka koko päiväksi. Ensin tutustuimme Korteniemen perinnetilaan. Se on entinen metsänvartijan mökki peltoineen ja eläimineen. Lapset ihastuivat lampaisiin ja kanoihin sekä itse tehtyihin vanhanajan leikkikaluihin. Itse nautin perinnetilan kasveihin tutustumisesta sekä paikalla olleen oppaan kertomuksista siitä, miten ennen vanhaan tilalla elettiin omavaraisesti. Kuulimme esimerkiksi vanhan ajan saippuan valmistuksen saloista.

Siansuolisaippuaa

Perinnetilalta lähtee useampikin ulkoilureitti. Valitsimme tällä kertaa lyhyimmän 1,5 km pituisen rengasreitin Ahonnokkaan. Reitin puolivälissä oli ihana niemennokka, jossa tuuli viilensi hieman kuuman hellepäivän jäljiltä.

Ulkoilun ja paahtavan auringon uuvuttamina menimme uimaan. Järvivesi oli lämmintä ja matala hiekkapohja oli mahtava lapsille. Rannalla olisi ollut myös nuotiopaikka, jos olisimme tajunneet ottaa esimerkiksi grillattavia ruokia mukaan.

Kaiken kaikkiaan koko paikka oli ihastuttava. Ensi kerralla yritämme osua sinne teemapäivän aikoihin. Perinnetilalla järjestetään niin heinätalkoita kuin saippuankeittopäiviäkin. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Mäkikuismasalva

Innostuin mökillä keräämään mäkukuismaa ja särmäkuismaa, kun sattumalta niitä löysin sankoin joukoin. Mieleeni muodostui heti ajatus mäkikuismasalvasta, jota voisi käyttää ihon pieniä ruhjeita ja hyönteisten pistoja hoitamaan. Mäkikuisma tunnetaan antibakteeristen ja tulehduksia lievittävien ominaisuuksiensa vuoksi. Sen käytössä kannattaa vain olla varovainen, sillä iho saattaa mäkikuismavalmisteiden käytön jälkeen reagoida herkästi auringonvalon kanssa.

Mäkikuisma on melko helppo tunnistaa sen keltaisten kukintojen ansiosta. Kun kukintoa hieroo varovaisesti sormien välissä, värjää se sormet yllättäen ruosteenpunaiseksi/violetinpunaiseksi. Mäkikuisman voi helposti sekoittaa särmäkuismaan, sillä niiden väliset ulkonäköerot ovat niin pieniä. Itsehoitotuotteisiin ei kuitenkaan ole niin vakavaa, jos lajit sekoittaa, sillä niiden tehossa ei ole paljoakaan eroa. Itse asiassa ennen vanhaan niitä ei luultavasti edes erotettu toisistaan, joten niitä on käytetty molempia mäkikuismana. Itse poimin niitä iloisena sekaisin, sillä molempia esiintyi samassa paikassa.

Mutta takaisin salvaan. Salva valmistuu mäkikuisman ja särmäkuisman öljyuutoksista ja mehiläisvahasta. Öljyuutoksista olen kirjoittanut aiemminkin kehäkukkaöljyn yhteydessä, jolloin valmistin myös kehäkukkasalvaa. Nyt ajatus on sama. Ensin tehdään öljyuutos kuivatuista mäkikuismasta ja särmäkuismasta ja sitten valmistetaan siitä salvaa. Öljyksi valitsin ihoa hoitavan hamppuöljyn ja toiseksi öljyksi avocadoöljyn.

Mäkikuismaöljyn valmistus

Valmista ensin öljyuutos. Laita sitä varten kuivatut mäkikuismat ja särmäkuismat metalliastiaan ja kaada niiden päälle valitsemaasi öljyä. Itse laitoin noin puolet hamppuöljyä ja puolet avocadoöljyä. Kuismien tulisi peittyä kokonaan öljyyn tai voit vaihtoehtoisesti painella niitä öljyyn sen tekeytyessä liedellä. Nosta astia vedellä täytetyn kattilan päälle. Anna veden poreilla pienellä lämmöllä ja anna seoksen tekeytyä vesihauteessa muutaman tunnin ajan. 

Toinen vaihtoehto on tehdä öljyuutos laittamalla mäkikuismat ja särmäkuismat lasipurkkiin, joka täytetään öljyllä. Purkkia säilytetään aurinkoisella ikkunalaudalla muutamasta viikosta kuukauteen. Toiset käyttävät purkissa kantta, toiset harsokangasta purkin suulla. Tämä vaihtoehto on ehdottomasti perinteisempi ja ekologisempi, sillä se ei kuluta sähköä. Toisaalta olen usealta taholta kuullut, että erä pilaantuu helpommin tällä tavalla valmistettuna eli öljy pääsee härskiintymään jossain prosessin vaiheessa. Siksi suosin ensimmäistä tapaa ja onhan se myös nopeampi eli ei tarvitse odottaa viikkokaupalla, että pääsee valmistamaan salvan. Itselleni on jo kamala odottaminen, kun täytyy kuivattaa kasvit ennen niiden käyttöä. Toki myös tuoreista kasveista voi tehdä uutoksia, mutta niiden sisältämän veden vuoksi pilaantumisriski taas kasvaa.

Molemmissa tavoissa seuraava vaihe on seoksen siivilöiminen harsokankaan tai vaikka suodapinpussin läpi toiseen astiaan. Tämän jälkeen pääsee valmistamaan itse salvan.

Mäkikuismasalvan valmistus

Mäkikuismaöljyn lisäksi tarvitset salvan valmistamiseksi ainoastaan mehiläisvahaa. Mittaa kattilaan 8 - 9 osaa öljyä ja 1 osa mehiläisvahaa. Öljyn ja mehiläisvahan suhde vaikuttaa tuotteen lopulliseen koostumukseen eli mitä enemmän mehiläisvahaa tuotteessa on, sitä kovempaa salva on. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä niin, että mehiläisvaha sulaa öljyn sekaan. Sekoita seos hyvin ja kaada purkkeihin jäähtymään. Merkitse purkkiin tuotteen nimi ja valmistusajankohta.

Minulla valmistui yhteensä 12 purkkia salvaa, mutta nyt sitä riittääkin sitten koko vuodeksi kerralla.

Shampooton hiustenpesu

En ole pessyt hiuksiani yli kymmeneen vuoteen nestemäisillä shampoilla, enkä nyt useaan kuukauteen enää edes shampoolla. Ja ei, hiukseni eivät haise pahalle tai näytä huonokuntoisilta. Itse asiassa koen, että päänahkani ja hiukseni voivat paremmin kuin koskaan. 

Sooda pesee hiukset puhtaaksi

Alunperin siirryin palashampoiden käyttöön käytännön syistä. Tuntuu turhalta maksaa vedestä ja sitä myöten säilöntäaineista, kun saman pesutehon saa palamuodossa ja palashampoo kulkee kätevästi myös matkoilla mukana. Samalla halusin päästä lopullisesti eroon silikoneista, joita monista nestemäisistä shampoista löytyi (vaikka jo silloin löytyi myös silikonittomia tuotteita). Palashampoita on kuitenkin monenlaisia. Toiset sisältävät esimerkiksi sodium lauryl sulfatea, jota käytetään sen voimakkaan pesutehon ja vaahdonmuodostusominaisuuksiensa takia, mutta samalla se saattaa aiheuttaa ihoärsytystä, joten palashampoon valinnassa saa olla tarkkana. Miksi siis ottaa riskiä ihon hyvinvoinnin vaarantumisesta? Vuosia olin shampoopalojen suuri ystävä ja olen edelleenkin, mutta ainoa ongelma niissä oli se, etten koskaan muistanut tilata/ostaa ajoissa uutta ja sitten piti kärvistellä ilman shampoota, kunnes tilaus saapui postiin.

Tänne ei myrkkyjä, kiitos!

Alkukeväästä kokeilin hiustenpesuun Meine Basea. Se on jalkakylpysuola, joka toimii pesutehonsa vuoksi loistavasti myös hiustenpesussa. Sen ongelma on kuitenkin sama kuin muissakin valmiissa tuotteissa. Niitä pitää muistaa ostaa. Meine Basen inci-listaa eli luetteloa tuotteen sisällöstä katsellessani huomasin, että sen pääraaka-aine on sodium bicarbonate eli vanha tuttu ruokasooda. 

Tavallinen ruokasooda pääsi hiustenpesutestiin puolivahingossa, sillä mökille lähtiessä Meine Base -tilaukseni ei ollut ehtinyt tulla postiin ja ajattelin selvitä viikon pelkällä vesipesulla. Neljäntenä päivänä letti alkoi kiiltää siinä määrin, että oli pakko turvautua mökkipaikkakunnan pikkukauppaan ja hakea purkki ruokasoodaa. Mökkisaunassa tein pienestä määrästä soodaa ja vettä tahnan, jota hieroin päänahkaan. Ja kas kummaa, huolellisen huuhtelun jälkeen hiukset olivat taas puhtaat ja ilmavat. Jos asiaa miettii maalaisjärjellä, käytän ruokasoodaa siivouksessa imemään kosteutta ja rasvaa, joten miksi se ei imisi rasvaa myös päänahasta. 

Monet shampootonta elämää viettävät huutelevat hiuksensa lopuksi etikalla, joka happamuudellaan tasapainottaa emäksisen soodan vaikutusta. Toiset pesevät hiuksensa soodan sijasta ruisjauholla tai kananmunalla. Ja lopuksi mielikin on parempi, kun ei tarvitse miettiä, että mitä myrkkyjä omasta pesuvedestä pääsee mökkijärveen.

Syötävistä kukista

Ruoan maku on tärkeintä, ei sillä ulkonäöllä niin väliä ole. Paitsi joskus on kiva, että ruoka myös näyttää kauniilta. Tänä kesänä olenkin innostunut laajentamaan syötävien kukkien käyttämistä ruoassa. Usein ne ovat sekä kauniita, että tuovat ruokaan hieman uudenlaista makua.

Päiväkakkaroista, horsman kukista, kuljenkelloista ja ruusun lehdistä tulee näyttävä koriste kakun päälle

Toisin kuin usein kuvitellaan, kukat maistuvat usein melko salaattisilta. Ulkonäkön puolesta niitä kuvittelisi käytettävän ennemminkin jälkiruoissa, mutta itse asiassa kukilla on sijansa myös muussa ruoanlaitossa. Jopa salaattisekoituspusseista löytyy orvokkia, joten mitä, jos sinäkin kokeilisit ensi kerralla joitain seuraavista ehdotuksista?

Ruusu on monipuolinen kukka. Se maistuu hyvältä niin suolaan kuin sokeriinkin sekoitettuna. Sen terälehdillä koristelee kakut ja leivokset. Lisäksi ruusun hienostunut maku sopii erinomaisesti sekä kerman kanssa että suolaisissa ruoissa esimerkiksi jasmiiniriisin seassa.

Kehäkukka on yksi lempikukistani ihonhoidossa. Se sopii kuitenkin myös sekä salaattiin että moniin pataruokiin. Lisäksi sen terälehtiä voi käyttää värjäämään ruokaa sahramin tapaan.

Kehäkukka

Ruiskaunokit miellän perinteisiksi suomalaisiksi kesäkukiksi, joita kasvatan tänä kesänä myös syötäviksi kukiksi. Ajatuksena olisi kuivattaa niitä ja koristella itsenäisyyspäivän herkut sen terälehdillä. Toki ruiskaunokki kuten muutkin kaunokit koristavat myös salaatin voimakkailla väreillään.

Ruiskaunokki

Kurpitsojen kukat ovat herkkua salaatin seassa, mutta kannattaa kokeilla myös niiden friteeraamista. Toki ne sopivat myös keittoihin ja pataruokiin.

Kurpitsankukka

Päivänkakkaran maku on yllättävän raikas. Itse koristelen sillä kakkuja, mutta se sopisi itse asiassa paremmin salaatin sekaan. Päivänkakkaraa muistuttavan peltosaunion maku ei ole mielestäni yhtä raikas. Peltosaunion erottaa päivänkakkarasta sen tillimäisistä lehdistä. Sen sijaan peltosaunion sukulainen kamomillasaunio on herkullinen ja monille tuttu kamomillateestä. Myös pihasaunio on hyvän makuinen. Pihasaunio on kuin peltosaunio, mutta siinä ei ole valkoisia terälehtiä. Pihasaunio maistuu ananakselle ja sopii hyvin jälkiruokiin suklaan tai mansikoiden kaveriksi. 

Kamomillasaunio

Kannattaa kokeilla myös kellokukkia. Ne ovat näyttäviä ruoan seassa. Kissankellot ja harakankellot kaunistavat kesäisiä annoksia ja ne maistuvat sopivan miedoille. En kuitenkaan suosittele niitä voimakkaan ruoan kanssa, sillä niiden oma maku katoaa helposti mausteisen ruoan sekaan.

Kurjenkellot sopivat hunajan ja rahkan kanssa

Yllä ovat omat suosikkini syötävistä kukista. Toki niitä on paljon muitakin. Kannattaa rohkeasti kokeilla syötäviä kukkia yllättävälläkin tavalla ruoanlaitossa. Muistakaa kuitenkin, että syötäviin kukkiin pätee sama sääntö kuin muihinkin villiyrtteihin: älä poimi, ellet tunnista niitä sadan prosentin varmuudella.

Syreeninkukkia

Lopuksi vielä muutama pihakukkatärppi: kokeile pelargonian kukkia koristeena kekseihin ja leivonnaisiin. Samoin tulppaanien terälehdet sopivat niin leivontaan kuin salaatteihinkin. Muista kuitenkin, että tulppaanien muut osat ovat myrkyllisiä, joten poimi vain kukkien terälehdet ja nekin vasta toisena kasvuvuotena. Samaten syreenien kukat kannattaa ottaa talteen leivontaa, mehun keittämistä, syreenisokeria ja suolaisia ruokia varten.

Raaseporin linna ja vähän villiyrttejä

Edellisessä postauksessa kerroin meidän Hangon reissusta. Itse asiassa kotimatkalla poikkesimme Raaseporin linnan raunioilla. Olen jo vuosia halunnut käydä siellä, mutta sinne suunnalle ei ole ollut asiaa, joten nyt saimme hoidettua vihdoin viimein vierailun. Paikan historia on mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa huomio kiinnittyi myös siellä kasvaviin villiyrtteihin.

Mesiangervot kukkivat linnan edustalla

Parkkipaikan ilmoitustaululla kerrottiin, että linnanraunioilla järjestetään aina lauantaisin villien syötävien kasvien retki. Ja olihan paikka aikamoinen aarreaitta. Pienellä alueella kasvoi paljon eri villiyrttejä. Ensimmäisenä katse osui nyt kukkiviin mesiangervoihin, mutta pian huomasin jo pihasauniot, ratamot, horsmat, ruusut, rohtovirmajuuren, vesiheinän jne. Meidän 2-vuotiaskin tunnistaa jo maitohorsman ja hän oli innoissaan, kun löysi tuttua kasvia aivan pihapiiristä.

Vanhoissa pihapiireissä kasvaa usein mielenkiintoisia villiyrttejä ja olisikin mielenkiintoista päästä näkemään 1500-luvulle näkemään, missä määrin niitä on käytetty linnassa.

Paikka oli toki mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se oli yllättävän hyvässä kunnossa. Olemme usein ulkomailla vierailleet vanhoissa linnoissa ja täytyy todeta, että Raaseporin linna vetää täysin vertoja ulkomaisille kohteille. Täytyykin ensi kerralla vinkata ulkomaisille vieraillemme, että käyvät tutustumassa myös tuohon mahtavaan kohteeseen.

Kesäinen Hanko lasten kanssa

Viime viikon lopulla alkoi ahdistaa. Kesäloma oli hyvässä vauhdissa ja me kökötimme kotona. Sunnuntaina aamulla se idea iski: autoon pakattiin retkikamat ja suuntasimme nokan kohti aurinkoista Hankoa.

Hangosta saa aina hyvää ruokaa ja rannalla viihtyy vaikka koko päivän. Ensimmäisenä suuntasimmekin syömään ja siitä rannalle. Välttelemme yleensä päärantaa ja pyrimme valitsemaan paikan vähän sivummalta, missä ei ole niin paljon porukkaa. Lapset viihtyivät rannalla, vaikka vesi tuntuikin melko jäätävältä. Jotkut rohkeat uimarit olivat uskaltautuneet veteen.

Rantapäivän jälkeen meitä ei huvittanut lähteä ajamaan kotiin, joten jäimme leirintäalueelle yöksi omaan telttaan. Telttailussa on edelleen sitä samaa hohtoa, mitä siinä oli lapsena. Saa nukkua raittiissa ilmassa ja keskellä luontoa. Iltapalat ja aamupuurot valmistuivat kätevästi trangialla. Jos säät olisivat sallineet, olisimme voineet yöpyä siellä vaikka toisenkin yön, mutta 10 asteen lämpötila ei houkutellut meitä jäämään pidemmäksi aikaa tällä kertaa.

Aamupuuroa trangialla