Syreeninkukkamehu

Viime vuonna se hetki vain vilahti ohitse kaikkien kiireiden keskellä. Tänä vuonna osasin olla tarkkana ja sainkin kerättyä hyvän erän syreeninkukkia. Ne nimittäin kukkivat parhaillaan. Jos omassa pihapiirissä kasvaa syreenejä, tuoksuu koko piha makean imelältä.

Syreenin kukkia voi käyttää tuomaan makeutta salaatteihin ja leivonnaisiin. Itse tein niistä sekä syreenisokeria että -mehua ja kuivasin kukkia vielä myöhempää käyttöä varten. Alla on ohje molempiin herkkuihin.

Syreenisokeri

• 2 dl syreeninkukkia (vihreät osat poistettuna)
• 2 dl sokeria

Sekoita kukat ja sokeri tehosekottimessa ja levitä sokeri keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan, kunnes se on täysin kuivaa. Purkita ja käytä leivonnassa tai maustamaan juomia.

Syreeninkukkamehu

• 1 l syreeninkukkia
• 2 l vettä
• 1 l sokeria
• 1/2 luomusitruuna

Irrota syreeninkukat vihreästä varresta ja laita ne sivuun odottamaan. Kiehauta vesi ja sokeri ja lisää syreeninkukat liemeen, kun sokeri on täysin sulanut veden sekaan. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sitruunan mehu. Nosta kattila jääkaappiin ja jätä seos tekeytymään noin 1 - 2 vuorokaudeksi. Siivilöi mehu pulloihin ja pakasta tarvittaessa osa. Mehu on tällaisenaan melko makeaa ja se tulisi laimentaa vedellä käytössä. Hyvä suhde on noin 1:6 tai 1:5. Säilyy avattuna joitain viikkoja.

Helsingin Kasvitieteellinen puutarha

Pyörähdimme viikonloppuna Maailma Kylässä -festivaaleilla, mutta väentungoksen vuoksi halusimme väljemmille vesille. Retkikohteeksi vaihtui lennosta Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Vaikka alueen ohi käveleekin useamman kerran viikossa, emme ole silti aiemmin vierailleet kasvihuoneissa. Parasta on, että myös tänne pääsee museokortilla ja alle 7-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi sisään.

 

Lapset olivat innoissaan, kun tunnistivat tuttuja kasveja. Aikuisille miljöö tarjoaa silmänruokaa ja toki aikuisetkin oppivat uutta. Etenkin lummehuone oli erityisen kaunis allastila, jossa voisi viettää tovin jos toisenkin.

Kasvitieteellisen puutarhan paras anti oli kuitenkin kaikille ilmainen ulkonäyttely, joka tarjoaa kasviharrastajalle mahtavan ympäristön kasvien tunnistamiseen ja uuden oppimiseen. Täällä on helppoa tutustua eri kasveihin ja niiden näköislajeihin. Ulkonäyttely tarjoaa oppimiseen aivan eri puitteet kuin kirjasta lukemalla. 

Lapsia kiinnostivat ulkoalueella erityisesti erilaiset polut ja aistipuutarha, jossa pääsi hyppimään kiveltä toiselle ja tutustumaan tuttuihin kasveihin kaikilla aisteilla. Aistipuutarha tarjosi myös itselleni mielenkiintosia kasvitunnistushetkiä.

Nyt haaveilen omasta ajasta kasvien keskellä. Täällä voisi nimittäin viettää vaikka kokonaisen päivän kasveja tutkien.

Villiinny voikukista

Olemme päässeet nauttimaan lämpimistä säistä ja niiden myötä myös luonto on puhjennut kukkaan, kirjaimellisesti. Olemme keskittyneet lasten kanssa keräämään pihalta voikukkia. Tiesitkö, että voikukista voi syödä niin lehdet, juuren kuin nuput ja kukatkin? Juuri tosin on hyvä kerätä vasta myöhemmin syksyllä. Nyt onkin lehtien, nuppujen ja kukkien sesonkiaikaa!

Voikukan lehdet käyvät hyvin salaattiin. Nuput puolestaan paistan voissa ja laitan kasvissosekeiton päälle tai salaatin sekaan. Itse kukkia kuivaan säilöön sekä teen niistä mehua, teetä ja hilloa. Alla on ohje aurinkoisen voikukkahillon tekoon.

Voikukan kukkia voi toki käyttää sellaisenaan, mutta niiden vihreät osat saattavat tehdä esimerkiksi hilloon hieman kitkerän maun. Siksi voikukasta on hyvä leikata tuoreena vihreät osat pois ennen hillon valmistusta. 

Voikukkahillo:

• noin litra voikukkia
• litra vettä
• 4 dl hillosokeria
• 2 dl sokeria
• 1 sitruuna

Aloita hillon valmistaminen keräämällä voikukkia noin litran verran ja erottele keltaiset osat erikseen. Laita voikukkien terälehdet lasikannuun ja kaada päälle kiehuvaa vettä noin litran verran. Laita päälle kansi ja anna tekeytyä jääkapissa noin vuorokauden verran.

Kaada puolet voikukkamehusta ja muut ainekset kattilaan ja anna seoksen kiehua pienellä lämmöllä. Hillon valmistumiseen menee n. 20 minuuttia. Voit testata hillon koostumuksen laittamalla keittämisen alussa jääkaappiin lautasen. Kun epäilet hillon olevan valmista, laita pieni määrä seosta lautaselle ja takaisin jääkaappiin. Mikäli voit hetken kuluttua vetää viivan hillon keskelle ilman, että viiva katoaa, on hillo valmista. Hillo pysyy keittämisen ajan melko juoksevana, mutta kovettuu jääkaapissa.

Kaada valmis hillo puhdistettuihin astioihin ja säilytä jääkaapissa. Nauti esim. jogurtin tai puuron kanssa tai sekoita hilloa jälkiruokiin tai kokeile sitä esimerkiksi skonssien päällä.

Myös lapset tykkäävät herkutella voikukkahillolla!

Monta uutta käyttötapaa mintulle

Viimeisen viikon hellejakso on saanut yrttimaassa kasvavan mintun kukoistamaan. Kuten monet varmaan tietävät, leviää minttu todella akherasti. Meidän minttumaan vahva minttu on alunperin kaupan ruukkuyrtti, jonka istutimme viime kesänä ja jo nyt minttua riittää jo yli oman tarpeen. Sen kasvualue kannattaakin rajata hyvin, ellei halua koko pihan kasvavan minttua. Rakastan kokeilla uusia reseptejä ja ideoita, joten jaan teillekin muutaman uuden käyttötavan mintulle.

Minttuiset jääpalat

Kokeile laittaa mintun lehtiä jääpalamuottiin ja vettä päälle ja pakkaseen. Minttuiset jääpalat ovat ihanan raikkaita helteellä. Ne maustavat juomaa hieman antaen sille raikastavan vivahteen. Jos haluat jääpaloista vapautuvan enemmän makua, murskaa lehdet ennen jääpalamuotteihin laittamista. Jääpalat näyttävät myös kauniilta juomissa ja esimerkiksi boolin seassa.

Minttusokeri

Toinen lempiherkkuni mintusta on minttusokeri. Kerää noin kourallinen mintun lehtiä ja laita ne tehosekottimeen noin 2 sokeridesin kanssa. Jauha seos tasaiseksi. Mikäli et käytä sokeria heti, laita se kuivumaan liinan tai leivinpaperin päälle, kunnes sokeri on täysin kuivaa. Säilytä suljetussa astiassa. Minttusokeri on makusokeria, joka maustaa ruoan kuin ruoan. Kokeile minttusokeria leivonnaisissa ja sokerisissa juomissa. 

Lasten kanssa vaeltamassa

Ajoimme kolme vuotta sitten Slovensky raj -kansallispuiston ohi Slovakiassa. En kuitenkaan silloin päässyt sinne, sillä ajattelin, että 4- ja 1,5-vuotiaan kanssa olisi hankalaa vaeltaa. Nyt kuitenkin kävi niin, että olimme vaeltamassa samaisessa luonnonpuistossa 6-, 4- ja 2-vuotiaan kanssa. Ja olen onnellinen, että niin kävi.

Tällä kertaa teimme päivävaelluksen testataksemme lasten jaksamista. Koko reitin pituus oli aikuisille suunniteltuna 2 h ja vaelsimme sen kolmessa tunnissa. Reittiin kuului vuorelle kipuaminen rotkoa pitkin. Lapset jaksoivat todella hyvin ja olenkin pojista todella ylpeä. Kuopus kulki matkan kantorepussa. Miehellä oli kantorinkka varuilta selässä, mutta sitä ei tarvinnut kuin ehkä 50 m matkan ajan.

 

Mahtavan rotkon lisäksi reitti huipentui niitylle, jossa hevoset laudunsivat vapaana. Lapset uskalsivat yllättävän rohkeasti mennä silittelemään hevosia ja hevoset vaikuttivat ilahtuvan seurasta, sillä näimme koko reitillä ainoastaan yhden toisen seurueen.

Tästä rohkaistuneena uskaltanemme lähteä vaeltaman myös Tatra-vuoristoon. Tärkeintä koko vaelluksesta on oma asenne. Aluksi nuorempi poika kiukutteli ja sanoi, että väsyttää. Päätimmekin, että tarvittaessa voi aina kääntyä takaisin ja että taukoja pidetään aina tarvittaessa. Reitin hankaloituessa se kuitenkin vei lapset täysin mukanaan ja he juoksivat innoissaan reittiä ylöspäin ja kiipesivät reittiin kuuluvia tikkaita vikkelämmin kuin monet aikuiset. Ei ehkä kannatakaan asettaa liian suuria tavoitteita, vaan nauttia joka hetkestä. Jos reissu tyssää jo heti alkuunsa, voi joku toinen päivä onnistaa paremmin.

Omavaraisuuden kehittäminen: miksi se kannattaa?

On taas aika päivitellä kuulumisia omavaraisuuden suhteen. Viime kuussa suunnitelmat olivat valmiina, mutta käytännön toteutus oli vielä melko vaiheessa. Nyt olen jo päässyt vauhtiin kylvöjen kanssa sekä päässyt aktiivisesti keräämään villiyrttejä.

Vadelmapensaat ovat jo nupuilla

Alun perin suunnittelin, että meidän pitäisi hankkia maksimissaan nelisen kasvatuslaatikkoa lisää. Nyt niitä on hankittu kahdeksan lisää ja muutama pitää ainakin vielä hankkia. Maahan ollaan saatu laitettua porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, härkäpapua, hernettä, pinaattia, kehäkukkaa, laventelia ja kaunopunahattua. Sisällä odottaa vielä itämässä oleva talvikurpitsa ja lisää rohdoskukkia sekä syötäviä kukkia. Perunaakin pitäisi saada laitettua, mutta säästän sen suosiolla toukokuun lopulle. 

Minttu on lähtenyt hyvään kasvuun

Kevät on edennyt vauhdilla ja olenkin päässyt päivittäin keräilemään villiyrttejä. Vielä ne kaikki menevät suoraan luonnosta ruokapöytään, mutta pian pitäisi alkaa keräämään myös säilöttäväksi ja kuivattavaksi. On mahtavaa, että ruokaa saa jo suoraan omasta pihasta. Päivittäin käytössä ovat ainakin vuodenputki ja poimulehti, mutta myös voikukkia (nuppuja ja lehtiä) on jo päästy käyttämään.

Mutta itse asiaan eli miksi omavaraisuuteen kannattaa pyrkiä? Itse koen, että jopa pienimuotoisessa omavaraistelussa pääsee tarkastelemaan kattavasti ruoan valmistusprosessia ja koko matkaa luonnosta pöytään. Itse kasvatettua ja kerättyä ruokaa on mukava syödä, sillä tietää tarkasti, miten ruoka on kasvatettu. Voi olla varma siitä, että se on luomulaatuista. Myös ruoan kerääminen on hauskaa ja lievittää tehokkaasti stressiä, kuten muukin luonnossa oleskelu.

Myös muiden tuotteiden kuin ruoan valmistaminen on antoisaa, sillä myös silloin voi olla varma siitä, mitä tuotteet todellisuudessa sisältävät ja miten paljon/vähän ne kuormittavat luontoa. Omilla valinnoilla pääsee konkteettisesti vaikuttamaan oman ekologisen jalanjälken kokoon.

Ja onhan siinä toki myös kustannusnäkökulma eli itse tuotettuna ruoan ja esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden hinta jää huomattavasti pienemmäksi kuin muualta hankittuna. Etenkin villiyrtteily on pelkkää säästöä, sillä ruokaa saa oman jaksamisen puitteissa kerättyä päivittäin ja se on täysin ilmaista. Samalla tuöee hoidettua päivän liikunta.

Jos mietit, että uskallatko kokeilla omavaraisteulua, niin suosittelen aloittamaan pienistä valinnoista. Harma pystyy suomaan siirtymään täysin omavaraiseksi, mutta pienikin muutos siihen suuntaan antaa varmasti paljon enemmän kuin ottaa ja matkan varrella oppii roppa kaupalla uutta.

Täältä pääset vielä kurkkaamaan, miten muilla bloggaajilla menee:
Maatiaiskanasen elämää
Korkeala
Kiireetön elämä
Korpikiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi
Harmaatorppa
Kah-villakoira

Villiyrttiretki lasten kanssa

Meidän piti mennä lasten kanssa läheiseen metsään retkelle, mutta retkestä tulikin villiyrttiretki. Tällä kertaa emme poimineet mitään mukaan, mutta laskeskelimme, kuinka monta syötävää kasvia löysimme metsästä. Ilma oli kuin morsian ja saimme tehtyä metsään myös pienen eväspaikan.

Lasten kanssa retkeillessä tavallisesta metsäkävelystä tulee aina seikkailu. Pääsin kaatuneen puun päälle "lentokoneen" kyytiin ja ruokana oli totta kai villiyrttejä, tällä kertaa pojat keräsivät matkustamoon ruoaksi mansikan lehtiä ja ketunleipiä.

Myös kuopus tietää jo, että metsässä kuuluu kerätä jotain. Hän tosin keräsi saksilla puunkappaleen, multaa ja ruohoa. Tosin vieressä olisi kasvanut ratamoa ja apilaakin. Itse bongailin sillä aikaa vadelmapuskia ja tein muutaman poimulehtihavainnon.

Kotona tein vielä pikaisen keräyskierroksen omassa pihassa, sillä voikukan nuput ovat nyt alkaneet nousta ja ne ovat suurta herkkua oliiviöljyssä tai voissa paistettuna.

Äidin kohomunkit

Julkaisin viime viikolla perheemme luotto-ojeen lehtisiman valmistukseen. Tänään valmistimme puolestaan toista vappuista perinneruokaa eli kohomunkkeja. Kohomunkit muistuttavat perinteisiä munkkeja oikeastaan vain valmistustavan perusteella. Itse taikina muistuttaa kuitenkin enemmän tuulihattuja, mutta kohomunkeissa on hienostunut sitruunainen maku.

Äidin kohomunkit:

• 75 g voita
• 1,5 dl vettä
• 2 tl sokeria

Kiehauta ensin nämä ainekset kattilassa ja lisää sen jälkeen

• 1,5 dl vehnäjauhoja,

jotka sekoitetaan mukaan voimakkaasti vatkaten kattilan ollessa yhä liedellä. Siirrä sen jälkeen kattila pois liedeltä. Lopuksi joukkoon vatkataan

• 1 luomusitruunan kuori
• 2 kananmunaa 

Laita pieneen kattilaan paistoöljyä ja anna öljyn kuumentua hetken. Kokeile pienellä koe-erällä, koska öljy on valmista. Tarpeeksi kuuma öljy alkaa poreilla, kun sinne lisää taikinaa, mutta munkit eivät kuitenkaan tummu hetkessä. Säätele tarvittaessa öljyn lämpötilaa paiston edetessä. Kohomunkit nousevat pintaan, kun ne ovat paistuneet hetken, mutta niiden paistamista kannattaa jatkaa vielä senkin jälkeen hetken ajan, jotta sisus ei jää raa'aksi.

Nosta valmiit munkit paperin päälle hetkeksi ja kierittele ne vielä lämpimänä sokerissa.

Kohomunkit kuuluvat omissa mielikuvissani vappuun, mutta miksei niitä voisi tehdä muulloinkin ihan vaan siitä ilosta, että ne maistuvat mahtavilta.