Ajoimme kolme vuotta sitten Slovensky raj -kansallispuiston ohi Slovakiassa. En kuitenkaan silloin päässyt sinne, sillä ajattelin, että 4- ja 1,5-vuotiaan kanssa olisi hankalaa vaeltaa. Nyt kuitenkin kävi niin, että olimme vaeltamassa samaisessa luonnonpuistossa 6-, 4- ja 2-vuotiaan kanssa. Ja olen onnellinen, että niin kävi.
Tällä kertaa teimme päivävaelluksen testataksemme lasten jaksamista. Koko reitin pituus oli aikuisille suunniteltuna 2 h ja vaelsimme sen kolmessa tunnissa. Reittiin kuului vuorelle kipuaminen rotkoa pitkin. Lapset jaksoivat todella hyvin ja olenkin pojista todella ylpeä. Kuopus kulki matkan kantorepussa. Miehellä oli kantorinkka varuilta selässä, mutta sitä ei tarvinnut kuin ehkä 50 m matkan ajan.
Mahtavan rotkon lisäksi reitti huipentui niitylle, jossa hevoset laudunsivat vapaana. Lapset uskalsivat yllättävän rohkeasti mennä silittelemään hevosia ja hevoset vaikuttivat ilahtuvan seurasta, sillä näimme koko reitillä ainoastaan yhden toisen seurueen.
Tästä rohkaistuneena uskaltanemme lähteä vaeltaman myös Tatra-vuoristoon. Tärkeintä koko vaelluksesta on oma asenne. Aluksi nuorempi poika kiukutteli ja sanoi, että väsyttää. Päätimmekin, että tarvittaessa voi aina kääntyä takaisin ja että taukoja pidetään aina tarvittaessa. Reitin hankaloituessa se kuitenkin vei lapset täysin mukanaan ja he juoksivat innoissaan reittiä ylöspäin ja kiipesivät reittiin kuuluvia tikkaita vikkelämmin kuin monet aikuiset. Ei ehkä kannatakaan asettaa liian suuria tavoitteita, vaan nauttia joka hetkestä. Jos reissu tyssää jo heti alkuunsa, voi joku toinen päivä onnistaa paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti