Marsalkan shampanja eli lehtisima

Meillä on lapsuudenkodissa juotu aina vappuisin mustaherukan lehdistä tehtyä simaa. Ihmettelin aina, että miksi muiden sima maistui oudolta, kunnes minulle vasta lähempänä aikuisikää selvisi, että kaikki eivät juokaan lehtisimaa. Lehtisimassa on tavallista simaa hienostuneempi maku ja se sopii hyvin myös raikkaaksi kesäjuomaksi. Se onkin oivallista villiyrttijuomaa.

Sima valmistuu

Marsalkan shampanja:

• muutama litra kuivattuja mustaherukan lehtiä (kesällä voi myös käyttää tuoreita, mutta lisää niitä silloin enemmän) 
• n. kilo sokeria
• kaksi isoa luomusitruunaa
• vettä
• peukalonpään kokoinen nokare hiivaa
• 10 litran ämpäri

Täytä ämpäri puolilleen mustaherukan lehtiä. Paloittele päälle sitruunat ja kaada niiden päälle vajaa kilo sokeria. Täytä ämpäri kiehuvalla vedellä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sekoita ainekset hyvin. Anna tekeytyä vuorokauden verran huoneenlämmössä. Pullota sima ja anna käydä vielä n. viikon verran kylmässä. Nauti säästellen. Vaarana on, että tämä herkku katoaa hetkessä parempiin suihin.

Lapset pullottavat simaa

Juoman nimi muuten juontuu siitä, että se on kuulemma ollut marsalkka Mannerheimin lempijuomaa. Enkä yhtään ihmettele, sillä se on myös omaa lempijuomaani, jonka valmistusta odotan aina koko talven.

Villiyrttikausi alkaa!

Olen jo muutaman viikon tarkkaillut villiyrttien ilmestymistä talven jälkeen ja tänään vihdoinkin pääsin ensimmäistä kertaa tällä kaudella tekemään villiruokaa. Keräsin oman pihan vuohenputkia ja laitoin ne spagetin sekaan. Ruoan kruunasi Helsinki Wildfoodsin nokkossuola, sillä omat nokkoset on käytetty loppuun jo aikapäiviä sitten. Myös lapset söivät villispagettia hyvällä ruokahalulla. Villiyrteillä onkin helppoa monipuolistaa ruokavaliota.

Vuohenputkia

Nokkossuolaa

Villiyrttejä on helppoa ujuttaa ruokaan kuin ruokaan. Nokkosensiemenet maistuvat niin puurossa kuin smoothiessakin ja salaatti saa uusia ulottuvuuksia voikukan lehdistä ja poimulehdestä. Mustaherukan lehtien silmut olisivat herkkua, mutta en malta käyttää niitä sellaisenaan, sillä haluan saada paljon lehtiä säilöön, sillä tähän aikaan vuodesta pääsee tekemään lehtisimaa eli Marsalkan shampanjaa vapuksi.

Nokkosiakin voisi alkaa ainakin Helsingissä jo kerätä. Melko pieniä ne ovat, mutta niistä saisi tehtyä ihanaa hakkelusta leivän päälle tai laittaa ruoan kuin ruoan sekaan.

Yksi uusi asia, mitä aion tänä vuonna kokeilla ovat pihlajan lehtien nuput. Ne eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, joten niitä saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla tai omalta tontilta. Niissä on kuulemma karvasmantelinen aromi ja ajattelinkin kokeilla niitä jälkiruokaan sekä säilöä vähän myöhempää käyttöä varten.

Aion siis julistaa villiyrttikauden avatuksi!

Kevään kylvöhommat

Tänä keväänä villinnyin täysin, kun tein siementilausta. Yhtäkkiä postista pitikin hakea valtava laatikko täynnä siemeniä. Laskeskelin, että meidän täytyy ostaa ainakin kuusi lavakaulusta pihalle lisää, ehkä jopa kehdeksan. Samalla iski pieni pakokauhu, sillä minulla ei ollut aavistustakaan siitä, minne saisin kaikki lavakaulukset mahtumaan.

Tilaukseen meni siis:

• sokeriherne
• palsternakka
• härkäpapu
• pinaatti
• kamomillasaunio
• kaunopunahattu
• kehäkukka
• porkkana
• rohtosalkoruusu
• paketti syötävien kukkien siemeniä
• tähkälaventeli
• iisoppi
• punajuuri
• talvikurpitsa

Alustava pihasuunnitelma

Hyvä puoli tässä on kuitenkin se, että tiedossa on paljon oman maan satoa. Aloin myös luonnostella vähän lavakaulusten paikkoja pihalla. Niitä pitänee pistää vähän eri puolille pihaa. Kävimme ostamassa kuusi lavakaulusta, joista tuli kolme kasvatuspaikkaa. Loput voi hakea hieman myöhemmin, sillä osa siemenistä kylvetään vasta toukokuussa.

Jotain siellä kasvaa jo

Tänään sain pistettyä multaan osan esikasvatettavista siemenistä, joten innolla jäädään odottamaan, miten esim. laventeli lähtee kasvamaan.

Vatsan täyttävät salaattikulhot ja salaattiainesten kasvatus

Keväisen auringon myötä alkaa aina tehdä mieli keventää ruokavaliota. Kenties se on jotain alkukantaista vuosirytmin mukaan elämistä, sillä syksyllä alkaa samalla tavoin tehdä mieli lämpimiä ja ruokaisia keittoja. En usein kuitenkaan koe, että pelkkä salaatti pitää kovinkaan kauaa nälkää, vaikka sitä tekeekin mieli. Siksi suosin ruokaisia salaatteja, joista saa sekä vitamiineja että vatsan täyteen.

Herkullinen tonnikalasalaatti

Tämän päivän salaatti oli mahtava siitä, että se oli sekä erittäin herkullista että sain samalla siemeniä kylvettäväksi ja salaattia kasvatettavaksi. Salaattikulhoon laitoin pikkusalaattia, vuonankaalia, avokadoa, paprikaa, kananmunaa ja tonnikalaa. Lisäksi tein yksinkertaisen omenaviinietikkakastikkeen (omenaviinietikkaa, sinappia ja oliiviöljyä). Salaatista tuli tajuttoman hyvää. Salaatinkastikkeen kanssa ei muuten kannata säästellä, sillä siitä saa hyvin pehmeitä rasvoja. Salaattikulhon ideaa voi varioida oman mielensä mukaan lisäämällä esim. pähkinöitä, linssejä, kvinoaa, mozzarellaa, fetaa, raejuustoa, kurkkua, tomaattia, siemeniä jne.

Mahtavan lounaan jälkeen kylvin salaatissa käytetyn paprikan siemenet multaan, joten nyt jäädään odottelemaan, että lähtevätkö siemenet itämään. Salaatin kannan voi myös laittaa ensin veteen muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen sen voi istuttaa multaan, jolloin se alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Näin voi itse kasvattaa lisää syötävää. Kätevää, eikö?

Salaatin kannan uusi elämä

Miksi itsetehty kosmetiikka on niin ihanaa?

Tunnustan heti alkuun, että en ole keittiöihmisiä. Tykkään kokkailla toisinaan, mutta kyllästyn helposti samojen reseptien kanssa. Kosmetiikan kokkailu sen sijaan on ihanaa puuhaa. Siinä pääsee nauttimaan käsillä tekemisestä, tuoksuista ja kättensä töiden tuloksista. Mikä onkaan ihanampaa kuin levittää voidetta, jonka on itse valmistanut alusta loppuun saakka ja jonka jokaisen ainesosan osaa nimetä?

Itse innostuin alunperin luonnonkosmetiikasta, kun sain pahat allergiset reaktiot kalliista tanskalaismerkin silmänympärysvoiteesta. Luonnonkosmetiikan parista löytyi monta potentiaalista tuotetta, mutta ei kuitenkaan sitä täysin nappivalintaa. Aloin lukea tuotteiden inci-listoja eli listauksia tuotteissa käytettävistä raaka-aineista ja huomasin, että ne olivat pääsääntöisesti sen verran yksinkertaisia, että niitä voisi kokeilla tehdä myös itse.

Kosmetiikkakurssin antia

Yksinkertaisimmillaan itse tehty kosmetiikka on esimerkiksi öljystä ja sokerista tehty kuorinta-aine. Monimutkaisimmillaan yhden tuotteen tekemiseen menee järkyttävän paljon raaka-aineita ja aikaa, mutta lopputulos ilahduttaa silti. Itse tekemisen vaikeustasoon voi siis itse vaikuttaa, mikä tekee harrastuksesta entistäkin koukuttavamman. Lisäksi uusia reseptejä voi kokeilla loputtomiin ja ystävät ja tutut arvostavat varmasti ilmaisnäytteitä uusista tuotteista, sillä uusia tuotekokeiluja valmistuu sen verran paljon, ettei niitä enää ehdi itse käyttää.

Kasvovesiä valmistumassa

Itsetehty kosmetiikka on saanut minut myös miettimään tiettyjä ihonhoitorutiineja. Aina toisinaan nousee otsikoihin ihotautilääkäreiden mietteet siitä, tarvitseeko ihoa kuoria lainkaan, sillä iho kyllä kuorii itsensä. Olenkin itse jättänyt säännöllisen ihonhoidon vähemmälle ja yritän tarkemmin tunnustella ja kuulostella sitä, mitä ihoni milloinkin kaipaa sen sijaan, että hoitaisin sitä rutiininomaisesti ja orjallisten ohjeiden mukaisesti. Kuorintaa käytänkin nykyään ainoastaan silloin, kun iho tuntuu jo itsekseen kuoriutuvan ja haluan hellävaraisesti tehostaa sen toimintaa.

Kuorinnasta puheenollen pistän teille tähän loppuun ihana sitruunaisen kasvojen kuorinta-aineen ohjeen:

Kasvojen kuorinta-aine epäpuhtaalle iholle

2 rkl soodaa

1 rkl sitruunamehua

2 rkl sokeria

1 rkl kevyttä öljyä esim. manteliöljyä tai viinirypäleensiemenöljyä

Sekoita ainekset keskenään ja kaada seos puhtaaseen purkkiin. Säilytä jääkaapissa. Käyttö: hiero kasvoille pyörivin liikkein ja huuhtele pois. Jo pieni määrä ainetta riittää pitkälle.

Teatterissa lasten kanssa

Kävimme eilen isompien lasten kanssa teatterissa katsomassa oman lapsuuteni musiikkiklassikkoa Mörköoopperaa. Lapsena kuuntelin näitä samoja lauluja c-kasetilta, joten taisin jopa odottaa esitystä poikia enemmän.

Lapsena äiti vei minua aina toisinaan teatteriin ja koen, että se on yksi syy siihen, miksi edelleen pidän teatterissa käymisestä. Siinä on jotain taianomaista. Haluan tarjota myös omille lapsilleni monenlaisia kokemuksia ja teatterissa käynti on yksi niistä. Toki haluan myös mielummin tehdä lasten kanssa mukavia asioita sen sijaan, että haalisimme materiaa. Teatterissakäynti sopii siis myös äidin arvomaailmaan, sillä käytämme rahaa suomalaisen työn hyväksi maksamalla laadukkaasta kulttuurista.

Itse esitys oli mahtava. Molemmat pojat istuivat koko esityksen ajan tuoleihinsa nauliintuneina. Esitys piti sekä lapset että aikuiset mukavasti otteessaan. Kaikkien mieleen jäi erityisesti Sanna Majurin esittämä hauskan letkeä mörkö, joka ei ollutkaan pelottava. Itse asiassa esityksen teemat olivat yllättävän nykyaikaisia vaikka itse mörköooppera on tehty jo 80-luvulla. Myös Mörköoopperan kuvaukset Helsingistä pitivät edelleen hyvin paikkansa.

Toki myös väliaika ja väliaikatarjoilut kuuluvat oleellisena osana teatterissakäyntiin. Pojat saivat itse valita, minkä väliaikaherkun he halusivat ja sitten istuttiin portaille syömään.

Tärkeää oli myös poikien kanssa vietetty yhteinen aika ja se, ettei ollut minnekään kiire ja oli aikaa jutustella mukavia ennen ja jälkeen esityksen. Tästä puhuttiin kauan ennen teatteri-iltaa ja tullaan varmasti vielä puhumaan pitkään esityksen jälkeenkin.

Omavaraisuuden kehittäminen osa 3

Meillä on menossa omavaraisuusteemainen blogipostaussarja, jossa on nyt vuorossa kolmas osa. Aiemmissa osissa pohdin omavaraisuussuunnitelmaa ja seurasin oman omavaraisuuden kehittämisen etenemistä. Nyt aion hieman pohtia koko omavaraisuusajattelua hieman laajemmin.

Omavaraisuudessa on mielestäni pohjimmaisena ideana se, että pystyy turvaamaan itselleen ja perheelleen sellaiset elinolosuhteet, ettei ole riippuvainen muista. Täysi riippumattomuus on kuitenkin jossain määrin utopiaa, sillä emme ole yksin tällä maapallolla. Se on sekä hyvä asia, sillä voimme olla yhteisöllisiä ja tarjota muille ja jakaa muiden kanssa asioita, että huono asia siinä mielessä, että maapallolla elää valtavasti ihmisiä, joilla ei ole samanlaisia arvoja kuin itsellämme.

Itselleni riippumattomuus tarkoittaa ekologisten arvojen korostamista ja lähempänä luontoa elämistä. Vaikka me asummekin pääkaupungin laitamilla, meillä on piha, jossa kasvattaa syötävää, luonto lähellä, josta saa sekä lisää ruokaa villiyrttien, marjojen ja sienten muodossa että rentoutumista ja jaksamista arkeen. Meillä on tietoa ja taitoja selvitä myös hankalemmissa olosuhteissa ja osaamme liikkua luonnossa. 

Minulle omavaraisuuden tavoittelu on myös irtaantumista ekonomisesta, kapitalistisesta mallista. Vaikka toki käymme myös kaupassa, matkustelemme ja meillä on auto, koen, että omavaraisempana voin tehdä myös itse enemmän valintoja sen suhteen, mitä haluan ostaa ja mitä ostoksillani tukea. Haluan vaikuttaa siihen, kun saa minun rahani ja mihin niitä käytetään.

Loppujen lopuksi haluan pyrkiä antamaan lapsilleni puhtaamman ja paremman maailman, jossa on erilaisia vaihtoehtoja. Haluan opettaa lapsilleni, että erilaisia taitoja voi opetella ja että asioita voi itse tehdä sen sijaan, että kaikki tulee valmiina. 

Lopuksi vielä pikaiset muut kuulumiset: lumet sulavat jo kovaa vauhtia ja pian pääsee laittamaan pihaa ja tekemään istutuksia. Villiyrtit lähtevät pian nousemaan maasta ja pääsee keruu- ja syömishommiin. Kosmetiikanvalmistusreseptit ovat olleet kovassa kokeilussa ja pian taas julkaisen muutamia reseptejä myös teille lukijoille.

Käykää myös katsomassa, mitä muille omavaraisuusbloggareille kuuluu:

Korkealan isäntä
Mrs Sinn
Villa Koira
Rakkautta ja maan antimia
Korpikiven tupa
Maatiaiskanasen elämää
Villa valtaus
Riippumattomammaksi
Isontalo

Vedenkulutushaaste

Lämpimässä suihkussa käydessä ei useinkaan tule miettineeksi sitä, miten pajon vettä todellisuudessa kuluu. Suihkusta riippuen vettä kuluu 12 - 18 l/min. Normaali viiden minuutin suihku kuluttaa siis lähes sata litraa vettä. Itse pidän vedenpaineen suhteellisen pienenä, mutta lapset usein kääntävät virtausvoimakkuuden täysille. Koko perheen käydessä illan aikana suihkussa, vettä voi siis kulua yhteensä jopa 400 litraa.

Mökillä ollessamme peseydyimme koko perhe saunassa ja vettä kului noin 25 litraa. Siis koko perheeltä yhteensä eli noin 6 % siitä, mitä kulutamme kotona. Tämä sai minut kovin mietteliääksi (ja ahdistuneeksi). Jatkossa aiommekin ottaa myös kotona kaikille omat pesuvadit käyttöön. Toki silloin tällöin voi nauttia kunnon suihkusta, mutta joka päivä ei tarvitse olla lotrauspäivä. 

Haastan myös kaikki lukijani vedensäästötalkoisiin. Kokeilkaa, miten vähällä vesimäärällä teidään perhe pärjää!