Kävimme eilen isompien lasten kanssa teatterissa katsomassa oman lapsuuteni musiikkiklassikkoa Mörköoopperaa. Lapsena kuuntelin näitä samoja lauluja c-kasetilta, joten taisin jopa odottaa esitystä poikia enemmän.
Lapsena äiti vei minua aina toisinaan teatteriin ja koen, että se on yksi syy siihen, miksi edelleen pidän teatterissa käymisestä. Siinä on jotain taianomaista. Haluan tarjota myös omille lapsilleni monenlaisia kokemuksia ja teatterissa käynti on yksi niistä. Toki haluan myös mielummin tehdä lasten kanssa mukavia asioita sen sijaan, että haalisimme materiaa. Teatterissakäynti sopii siis myös äidin arvomaailmaan, sillä käytämme rahaa suomalaisen työn hyväksi maksamalla laadukkaasta kulttuurista.
Itse esitys oli mahtava. Molemmat pojat istuivat koko esityksen ajan tuoleihinsa nauliintuneina. Esitys piti sekä lapset että aikuiset mukavasti otteessaan. Kaikkien mieleen jäi erityisesti Sanna Majurin esittämä hauskan letkeä mörkö, joka ei ollutkaan pelottava. Itse asiassa esityksen teemat olivat yllättävän nykyaikaisia vaikka itse mörköooppera on tehty jo 80-luvulla. Myös Mörköoopperan kuvaukset Helsingistä pitivät edelleen hyvin paikkansa.
Toki myös väliaika ja väliaikatarjoilut kuuluvat oleellisena osana teatterissakäyntiin. Pojat saivat itse valita, minkä väliaikaherkun he halusivat ja sitten istuttiin portaille syömään.
Tärkeää oli myös poikien kanssa vietetty yhteinen aika ja se, ettei ollut minnekään kiire ja oli aikaa jutustella mukavia ennen ja jälkeen esityksen. Tästä puhuttiin kauan ennen teatteri-iltaa ja tullaan varmasti vielä puhumaan pitkään esityksen jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti