Voikukan juurten kerääminen ja käyttö

Nyt on osassa maata vielä oivallinen aika kerätä voikukan juuria. Ne ovat monikäyttöisempiä kuin uskotkaan!

Monelle voikukka on yksi helpoista tunnistettavista villiyrteistä, mutta harva muistaa käyttää hyödykseen sen juurta. Juuren keräämiseen paras aika on keväällä tai myöhään syksyllä. Kun voikukka alkaa kukkia, menee sen voima kukkimisen ylläpitoon ja juuren ravinnepitoisuus heikkenee. Kesällä juuri on puisevampi ja sitkeämpi.

Kannattaa muistaa, että kasvien juurten kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten niitä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Itse keräsin voikukan juuria kuokalla kasvimaan reunalta. Kuokka on hyvä keruuapuri, sillä se ei niin helposti vahingoita tai katkaise juurta.

Juuren keräämisen jälkeen se on hyvä pestä ja tarvittaessa kuoria. Itse ajattelin ensin grillata voikukan juuret illalla muiden grilliruokien ohessa, mutta muutinkin mieltäni ja leikkasin juuren siivuiksi ja kuivasin sen.

Mikäli juurta ei kuivaa, voi sen grillaamisen lisäksi mm. keittää ja käyttää muiden juuresten tapaan. Kuivattuna voikukan juurta voi käyttää niin ikään pataruokien höysteenä, mutta siitä voi myös keittää kofeiinitonta kahvin korviketta.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket kerätä juurta ennen syksyä, joten kannattaa hyödyntää tilaisuus.

Parvekepuutarha

Muuton ja suurien elämänmuutosten myötä jouduin luopumaan omasta pihasta. En kuitenkaan luopunut kasvatussuunnitelmista ja tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa mahdollisimman paljon kasveja omalla parvekkeella. Lapset olisivat halunneet kasvattaa vadelmaa ja mustikkaa, mutta väitin, että se ei onnistu parvekkeella. Ja ilmeni, että olin väärässä.

Muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa oli juttua naisesta, joka rakensi parvekkeellensa oikean puutarhan. Hän kertoi istuttaneensa parvekkeelle mm. puita ja pensaita. Tästä sainkin idean alkaa itsekin rakentamaan parvekkeelle pientä puutarhaa, jossa saisi kasvatettua itse porkkanaa, kurkkua, munakoisoa jne. Artikkelin luettuani laajensin suunnitelmiani vadelma- ja mustikkapensaisiin. Ja toki myös meloneita täytyy kasvattaa omalla parvekkeella.

Parvekkeen muodonmuutos alkoi kylvöpuuhilla, kun aloin esikasvattamaan sisällä tarpeellisia kasveja. Parvekkeelle ostin ensihätään sohvan ja raparperin, kun minulla tuli tunne, että parveketta pitäisi päästä jo laittamaan.

Yritän kuitenkin vielä hetken hillitä innostustani. Kunhan saan tarvittavat kasvit esikasvvatettua sisällä, alkaa isompi urakka. Parvekkeen päätyihin aion hankia köynnöskasveja ja reunoille tulevat viljelmät. Kasvisäkkejä ainakin tulee hankkia pensaille ja pienemmät viljelykset pääsevät parvekelaatikoihin.

Intoa täytyy kuitenkin näin alkuun vähän laannuttaa, että ei lähde ihan käsistä. Tai siis sehän on jo lähtenyt käsistä!

Kasteluvahteja!

Olen aiemmin jo ollut innostunut kasteluvahdeista ja pitkään kuolasin Muurlan kasteluvahteja. Niiden ideana on siis se, että ne asetetaan kasvin juurelle ja ne annostelevat vettä kasville sen tarpeen mukaan. Itse tykkään eniten lasisista kasteluvahdeista, jotka ovat myös esteettisiä.

Nyt satuin kuitenkin näkemään läheisessä kukkatalossa myynnissä muovisia kasteluvahteja ja innostuin ostamaan niitä useammankin kappaleen. Etenkin itse kasvatettu avocado ja kahvi vaativat paljon vettä tai muuten ne nuupahtavat.

Unelmana olisi, että kaikkien kukkien juurella olisi kasteluvahti, jotta niiden kastelemisesta ei tarvitsisi huolehtia niin paljon. Kun kasteluvahti hoitaa kastelun, jää itselle tehtäväksi ainoastaan kasteluvahdin täyttäminen.

Täytyy kokeilla, jos kasteluvahti toimisi myös kylvösten kanssa, koska niitä täytyy olla koko ajan kastelemassa.

Avocado nauttii kastelusta

Kotivaran merkitys

Olen ollut varmaan lukiolainen, kun kuulin ensimmäisen kerran kotivarasta eli siitä, miten paljon kuiva-aineita tulisi jokaisessa kodissa olla henkeä kohden hätätilanteita varten. Kuuliainen, kun olen, on minulta löytynyt kotoa aina tarpeeksi ruoka-aineita ainakin viikoksi. Kuiva-aineiden lisäksi on pakasteita, tuoreita kasviksia ja hedelmiä sekä jääkaapissa aina ainekset muutamaan ruokaan.

Minulle kotivaran hankkiminen ei ole ollut niinkään valmistautumista katastrofeihin, vaan lapsiperheen arjen suunnittelua. Jos sairastun äkillisesti ja en pääse kauppaan, löytyy kotoota aina jotain syötävää lapsille. Jos jokin oleellinen ruoka-aine unohtuu kauppalistasta, löytyy kotoota aina aineksia johonkin toiseen ruokaan.

Toisinaan saatan pitää viikon tai parin pituisen jakson, että keskityn käyttämään kuiva-aineita ja pakasteruokia ruoanlaitossa, jotta voin ostaa uusia tilalle ja pidän huolta, ettei ruokaa mene hukkaan ja jokin aine pääse pilaantumaan. Ruokahävikkikaupoista saa edullisesti täydennettyä kaappeja, jos jokin loppuu.

Koska valmistautuminen kuuluu meillä normaalielämään, ei meidän perheellä ole ollut tarvetta hamstrata kuivaruokaa tai säilykkeitä kärrykaupalla. Itse asiassa en ole pariin viikkoon ostanut kaupasta kuin lihaa, leipää, maitoa ja hedelmiä. 

Mitä kotivaraksi luokiteltavaa meidän kaapeista sitten normaalisti aina löytyy:

Kuiva-aineet:

• jauhoja
• sokeria (ja tomusokeria)
• leivinjauhetta
• pastaa
• riisiä
• muutama pussipasta/chili con carne tms.
• kuivattuja linssejä
• kuivattuja kikherneitä 

Säilykkeet:

• tomattimurskaa
• säilykepapuja
• säilykekikherneitä
• kookosmaitoa
• säilyketomaatteja
• säilykepersikoita
• valmista pastakastiketta

Pakasteet:

• kalapuikkoja
• katkarapuja
• herneitä
• ruusukaalia
• pinaattia
• piirakkapohjia
• villiyrttejä

 Mitä sinun kaapeistasi löytyy kotivarana?

DIY: vaahtoava misellivesi

Misellivesi on ollut minulla käytössä jo useamman vuoden meikinpoistossa. En kuitenkaan ollut koskaan tullut miettineeksi, että sitä voisi vaahdottaa, jotta siitä saisi vieläkin hellävaraisemman puhdistusaineen kasvoille.

Idean vaahtoavasta misellivedestä löysin Kauden Kaavan ihanan Ludmilan Instagramista. Ja pakkohan sitä oli kokeilla. Ludmila kertoo, että valmiin tuotteen vaahtoavuus todella kertoo siitä, että tuote sisältää pinta-aktiivisia aineita ja toimii siten puhdistavana tuotteena.

Vaahtoavaan miselliveteen tarvitset ainoastaan misellivettä, kevyttä, kosteuttavaa öljyä, kuten viinirypäleensiemenöljyä, sekä vaahdottavan pullon, joita myydään kosmetiikan raaka-aineita myyvissä verkkokaupoissa. 

Näistä syntyy vaahtoutuvaa misellivettä

Öljyä voi toki käyttää myös sellaisenaan meikin poistossa. Useimmat meikit sisältävät öljyä, joten ne myös lähtevät pois öljyllä. Öljypuhdistuksen jälkeen olen viimeistellyt meikinpoiston misellivedellä. Tässä tuotteessa öljy kuitenkin yhdistetään jo valmiiksi miselliveteen. Itse viimeistelen meikinpoiston vielä itsetehdyllä kasvovedellä.

Aloita desinfioimalla vaahdottava pullo joko vahvalla alkoholilla (yli 60 %) tai desinfiointiaineella. Kun pullo on kunnolla kuivunut, lisää misellivesi ja kaada päälle tilkka öljyä. Ravista ennen käyttöä ja nauti hellävaraisesta kasvojen puhdistuksesta.

Sipulihunaja: Vanhan kansan hoito flunssaan

Tämän postauksen julkaisin alunperin jo toista vuotta sitten  mutta vanha kunnon sipulihunaja toimii kuin toimiikin flunssan oireisiin.

Tiedän, että se kuulostaa yököttävältä, mutta se on samalla yllättävän toimivaa. Sipuli ei itse asissa maistu kovinkaan voimakkaasti ja hunaja pehmentää sipulin maun seoksessa. Alla ohje sipulihunajan valmistukseen:

Tarvikkeet:

Sipulia

Hunajaa

Ohjeet:

Pilko sipuli pieneksi ja aseta lasiastiaan. Kaada päälle hunajaa niin, että pilkotut sipulit peittyvät kokonaan. Odota noin puoli tuntia, kunnes seoksen pintaan alkaa erittyä seosta juoksevampaa nestettä. Nauti tätä nestettä aina tarvittaessa kunnes flunssa alkaa helpottaa.

Resepti julkaistu alunperin 22.10.2018

Kilpipiilean jakaminen

Kilpipiileasta on tullut yllättävän trendikäs kasvi, koska se on kuulemma helppohoitoinen. Oma kilpipiileani ei oikein tahtonut alkuun menestyä, mutta epäilen sen johtuneen siitä, että se sai liikaa auringonvaloa. Kilpipiilea nimittäin viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei suorassa auringonvalossa. Uuden kodin myötä myös kilpipiilea alkoi kukoistaa länsi-ikkunalla. Jopa siinä määrin, että se alkoi pukata pieniä uusia alkuja.

Kilpipiilean jakaminen näistä uusista taimista on onneksi helppoa. Se kannattaa ajoittaa esimerkiksi mullanvaihdon yhteyteen, kuten itse tein. Pienet taimen alut kannattaa irrottaa varoen emokasvista ja ottaa mahdollisimman paljon juurta mukaan.

Tässä vaiheessa voi valita, haluaako istuttaa taimet suoraan multaan vai juurruttaa niitä ensin vedessä. Itse valitsin molemmat tavat. Laitoin toisen taimen pieneen lasipulloon juurtumaan ja toisen istutin multaan. 

Taimet kannattaa laittaa valoisaan paikkaan kasvamaan. Itse suosin ikkunalautoja. Muista kastella taimia usein.

Ruusu-mustikkapiirakka

Joskus, etenkin talvisin, iskee vastustamaton makeanhimo, mutta ei jaksaisi erikseen lähteä kauppaan. Eilen oli juuri tällainen päivä ja etsin kaapeista aineksia, joista saisi jotain hyvää aikaiseksi. Pakkasesta löytyi piirakkapohja ja jääkapista kermaa ja kananmunia, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Piirakka valmiina uuniin

Ruusuisen mustikkapiirakan voi valmistaa myös pelkäksi ruusupiirakaksi. Tällöin kannattaa laittaa kuivatut ruusun terälehdet n. 2 dl kermaan ja jääkaappiin likoamaan edellisenä päivänä. Luonnollisesti mustikat jäävät myös tässä versiossa pois.

Muista kerätä ruusun terälehdet aina puhtaalta paikalta ja anna niiden kuivua ilmavasti ennen käyttöä. Säilytä mieluiten tummassa lasipurkissa.

Eri ruusujen terälehtiä kuivumassa

Ainekset:

• piirakkapohja
• 2 dl kermaa
• 2 dl täysmaitoa
• 3 kananmunaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 dl sokeria
• 1 dl kuivattuja ruusun terälehtiä
• 2 dl mustikoita

Myönnettäköön tässä vaiheessa, että en itse mitannut aineksia, sillä tykkään kokkailla sormituntumalla. Tämän vuoksi voit huoletta myös muokata ohjetta.

Nosta piirakkapohja sulamaan n. 1 h ennen leipomisen alkua. Kun piirakkapohja on sulanut, painele se pyöreän vuoan pohjalle ja reinoille ja esipaista uunissa noin 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Pohjan paistuessa valmista täyte. Sekoita kulhoon täysmaito ja kerma (ja jos teet pelkän ruusupiirakan, niin kerman seassa myös ruusun terälehdet). Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja sokeri sekä vatkaa joukkoon kananmunat.

Ruusu maustaa niin makeat kuin suolaiset leivonnaiset

Nosta piirakkapohja uunista ja kaada täyte pohjan päälle.  Sirottele päälle jäiset (tai tuoreet) mustikat ja ruusun terälehdet (ellet ole lisännyt niitä jo kerman joukossa). Painele kuivia ruusun terälehtiä hieman, jotta se uppoavat seokseen, eivätkä kärähdä uunissa.

Anna paistua 175-200 asteessa n. 45 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua, laita piirakan päälle silikoninen leivonta-alusta tai foliota. Itselläni piirakka jäi hieman löysäksi vielä paistamisen jälkeen, mutta se hyytyi yön yli jääkaapissa. En siis päässyt vielä sunnuntaina nauttimaan piirakasta, mutta maanantaina se maistui entistä paremmalta.

Lämmin banaanivanukas

Uunijäätelö on yleensä yksi helpoista ja maukkaista jälkiruoista, mutta talvella kaipaan joskus vähän lämpimämpää ja täyteläisempää herkkua ruoan päälle. Talvisiin keleihin sopiikin siis hyvin lämmin banaanivanukas, jonka makumaailma muistuttaa hyvinkin paljon uunijäätelöä. Itse tykkään tehdä vanukkaan kaapin aineksista ilman, että tarvitsee erikseen lähteä kauppaan. Siksi omassa versiossani ei käytetä pohjalla keksejä, vaikka halutessaan niitäkin voi laittaa.

Banaanivanukkaaseen tarvitset:

2 dl sokeria

0,75 dl jauhoja

ripaus suolaa

1 rkl vanijasokeria

4 dl täysmaitoa

4 munan keltuaista

1 rkl voita

4 isoa banaania siivutettuna

Marenkipäälliseen tarvitset:

4 munan valkuaista

4 rkl sokeria

Sekoita vanukkaan kuivat aineet keskenään. Sekoita sen jälkeen munan keltuaiset ja maito. Lisää joukkoon kuivat aineet ja lämmitä kattilassa liedellä hyvin sekoittaen, kunnes seos sakenee. Nosta sivuun jäähtymään ja sekoita joukkoon voi.

Vatkaa munan valkuaiset ja sokeri marengiksi. Marenkin on valmista, kun pystyt kääntämään kulhon ylösalaisin ilman, että seos lähtee valumaan. 

Lado vuokaan kerroksittain siivutettua banaania ja vanukasta. Laita päällimmäiseksi kerrokseksi marenki. Paista uunissa 175 asteessa, kunnes marenki saa kauniin, kevyen ruskean pinnan.

Tarjoile lämpimänä ja säästä loput jääkaappiin seuraavalle päivälle. Jälkiruoka on melko makeaa, joten sitä ei pysty kovinkaan isoa annosta syömään kerralla.

Hunajaiset yskänpastillit

Loppuvuosi ja vuodenvaihe meni meidän perheellä kahden muuton ja lasten flunssan parissa. Lasten yskä kesti viikkokaupalla ja etenkin yöt olivat hankalia. En usko yskänlääkkeiden auttavan, vaan käytän ennemmin hunajaa flunssan helpottamisessa. Olen ennenkin vaahdonnut hunajan käytöstä flunssan hoidossa mm. sipulihunajan muodossa ja nyt myös lääkäri suositteli hunajaa lapsille. Ongelmana oli vaan se, että öisin on hankala mennä pimeässä hakemaan lusikalla juoksevaa hunajaa sotkematta. Sitten keksin alkaa valmistamaan hunajaisia yskänpastilleja.

Niiden valmistaminen on yllättävän helppoa. Tarvitset vain:

• vihreää teetä
• hunajaa
• sitruunaa tai limeä tai niiden mehua

Aloita valmistamalla tee. Itse tein mahdollisimman vahvaa teetä laittamalla kaksi teepussia pieneeen vesitilkkaan. Anna hautua viidestä kymmeneen minuuttiin.

Laita pieneen kattilaan n. desi hunajaa, 0,75 dl teetä ja purista sekaan yhden sitruunan tai limen mehu tai laita n. 0,5 dl valmista mehua joukkoon. Anna kiehua hiljalleen kunnes seos alkaa tummua. Jos haluat varmistaa, että seos on valmista, ota lusikkaan pieni määrä seosta ja pudota se lasilliseen kylmää vettä. Jos seos jähmettyy, on se valmista. Kannattaa tehdä näitä vesilasitestejä melko tiuhaan, jotta seoksen saa otettua pois liedeltä heti, kun se on valmista. Muuten sen maku saattaa kitkeröityä.

Kaada valmista seosta lusikalla silikonisen alustan tai leivinpaperin päälle pieniin kekoihin ja anna jähmettyä.

Jos haluat varmistua, etteivät valmiit pastillit takerru toisiinsa, voit säilyttää niitä yksitellen kahden leivinpaperinpalan välissä.