Vastuullinen kuluttaminen ja kierrättäminen

Helsingin Sanomissa oli hiljattain juttua siitä, miten nelisen vuotta sitten Suomeen rantautunut kon mari -metodi oli muuttanut ihmisten elämää ja miten se näkyi heidän elämässään nyt vuosien päästä. Itse muuttohässäkän keskellä kolmen lapsen kanssa asuessani olen pohtinut paljon tavaroista luopumista ja niistä aiheutuvan kaaoksen hallitsemista. 

Isoäidin perintöteekuppi tuo minulle iloa!

Lapsiperheessä kertyy tavaroita huomaamatta ja niihin havahtuu helposti vasta silloin, kun jokin tavara on hukassa tai jos pitää esimerkiksi muuttaa ja käydä tavarat systemaattisesti läpi. Itse muuttopakkauksen aloittaessani jouduin heittämään poikien vaatekaapista lähes kahdetkymmenet housut roskikseen, sillä ne olivat niin reikäiset ja korjauskelvottomat. Lisäksi lastenhuoneesta meni roksikseen kaksi jätesäkillistä rikkinäisiä leluja. Tässä vaiheessa alkoi ahdistaa sekä tavaran määrä että se, miten paljon tavaraa täytyy heittää pois.

Poikien rikkinäiset housut

Muuton yhteydessä on hyvä käydä kaikki tavarat läpi ja aionkin osittain hyödyntää kon mari -metodia omien tavaroideni läpikäymisessä. Toki kulutustavaroilla on oma paikkansa taloudessa, vaikka ne eivät tuottaisikaan erityisemmin iloa, mutta välttämättömyyksien lisäksi aion keskittyä tavaroissa siihen, säilytänkö niitä pelkästään velvollisuudentunnosta vai tuottavatko tavarat minulle oikeasti iloa. Tässä vaiheessa on hyvä pistää kiertoon kaikki ne vaatteet ja tavarat, joille meidän perheessä ei ole enää käyttöä. 

Vaatekasa lähdössä kiertoon

Tavarapaljoutta läpikäydessä olen myös löytänyt tavaroita, joista saan paljonkin iloa ja aion jatkossa keskittyä käyttämään niitä entistä enemmän. Ystäväni kattoi meille eräänä sunnuntaina ihanan brunssin käyttäen kauniita perintöastioita ja totesi, että ne tekevät hänet onnelliseksi. Ja toden totta, itsekin löysin kotoota tiettyjä lautasia ja muita astioita, jotka tuottavat minulle toisia enemmän iloa. Miksi en siis keskittyisi käyttämään niitä. Heti ensimmäisenä vapaapäivänä kaivoinkin esille isoäidiltä perityn teeastiaston ja join aamuteeni ihanasta teekupista.

Kaunis kattaus on puoli ruokaa.

Tavaroiden läpikäyminen auttaa myös arvostamaan tavaroita ja ainakin minusta se tekee vastuullisemman kuluttajan. Kun näkee, miten paljon rikkinäistä tavaraa pitää heittää roskiin, haluaa ehdottomasti panostaa jatkossa kestäviin ja laadukkaisiin tuotteisiin. Samoin en halua heti täyttää kotiani uudelleen ylimääräisillä tavaroilla, vaan mietin kahdesti ennen kuin ostan uutta. Ja toisen roska voi hyvinkin olla toisen aarre. Kaverini konmarittamisen seurauksena sain häneltä ompelukirjan, jolle minulla tulee varmasti muuton jälkeen käyttöä. Meiltä on puolestaan lähdössä kiertoon potta, sänky ja kirjoja. Näin ollen minun tarpeettomat tavarani voivat tuottaa jollekin toiselle iloa tai ainakin helpottaa arkea.