Omenasato talteen

Syksyn paras hetki on lapsesta saakka ollut se, kun saa itsetehtyä omenamehua. Lapsena meillä oli ikivanha mehulinko, jolla valmistimme mehua ja nykyään minulla on jo vähän nykyaikaisempi versio, jolla saa tehtyä myös vihermehut, porkkanamehut ja tietenkin omenamehua.

Omalla pihalla ei siis kasva omenapuita. Edellisen kodin pihassa kasvoi omenapuu, mutta sekin tuotti vain muutaman omenan vuodessa. Omenamehun odotus alkaa siis siitä, että odottaa, että siskon pihan omenat alkavat kypsyä. Onneksi niitä tuli tänä vuonna reilusti, joten pääsimme eilen lasten kanssa keräämään niitä yhden kestokassillisen verran. 

Meillä mehun valmistus on koko perheen yhteinen harrastus, sillä lapset rakastavat heitellä omenoita mehulinkoon ja seurata mehun valmistusta. Vaikka sotku on pikku apulaisten jäljiltä melko suuri, on lasten ilo oman mehun tekemisestä näkemisen arvoinen.

Mehulingon osalta suosittelen panostamaan linkoon, mikäli epäilet, että käyttöä tulee enemmän kuin kerran vuodessa. Parhaimmissa malleissa mehu todella puristetaan, ei raasteta, mutta myös raastinmalliset ajavat asiansa. Jos käyttö painottuu syksyyn ja kerran vuoteen, niin halvemmillakin malleilla pärjää mainiosti. Mehuasemalla tuosta omenamäärästä olisi varmasti saanut irti enemmänkin mehua ja hintakin on mielestäni Helsingissä kohdillaan. Muistelisin, että 1 litran puristaminen maksaa 0,5 € ja pastöroinnista tulee vähän hintaa lisää.

Tänä vuonna saimme mehua melko paljon pakkaseenkin. Talvella onkin sitten mukava juoda itse tehtyä mehua. Seuraavaksi lähden metsästämään ruusunmarjoja, sillä niiden aika alkaa olla käsillä.