Mehiläisvahatinat

Helsingin Sanomissa uutisoitiin isosti, että tinojen valaminen tullaan kieltämään ensi vuoden maaliskuusta lähtien. Uutinen on hyvä, sillä perinteinen tina on myrkyllistä ja lisäksi sen hävittäminen valamisen jälkeen on ongelma. Törmäsin itse ajatukseen käyttää mehiläisvahaa tinan sijasta jo viitisen vuotta sitten. Nyt myös Tukes suosittelee, että tina korvattaisiin mehiläisvahalla tai sokerilla.

Mehiläisvahakynttilätkin käyvät valamiseen!

Mehiläisvahan valaminen eroaa aika lailla tinan valamisesta. Kun tina sulatetaan tinan valamiseen tarkoitetun kauhan päällä, kannattaa mehiläisvaha puolestaan sulattaa vesihauteessa, jotta se ei pala. Vesihauteen saa tehtyä kätevästi esimerkiksi niin, että laittaa kattilaan vettä ja veteen lasipurkin, jonne mehiläisvahat laitetaan sulamaan. Kun vaha on sulanut, kannattaa lasipurkki nostaa varovasti pois vesihauteesta, sillä se  voi hetken aikaa olla kuuma. Vaha jähmettyy melko nopeasti, joten se kannattaa kipata vesiastiaan tai lumeen nopeasti. Kannattaa myös sulattaa kerralla isompi määrä vahaa niin, että jokainen valaa siitä oman osansa. Tällöin vahan sulattamista ei tarvitse aloittaa montaa kertaa alusta.

Valkaistua ja pisaramaista mehiläisvahaa

Mehiläisvahaa ei kannata heittää pois käytön jälkeen, vaan sitä voi valamisen jälkeen käyttää muun muassa itsetehtyjen kynttilöiden raaka-aineena. Vahan voi myös säästää seuraavaa vuotta varten, jolloin sen voi valaa uudelleen.

Mehiläisvahaa kannattaa ostaa joko irtotavarana tai suuremmissa erissä, mikä on sekä ekologisesti että taloudellisesti parempi vaihtoehto. Jos itsellä ei ole käyttöä isommalle määrälle, voi sen jakaa ystäväporukan tai naapureiden kesken.

Vielä muistutuksena, että olkaahan mehiläisvahankin kanssa varovaisia, etenkin jos paikalla on lapsia. Vaikka vaha sulaakin tinaa alhaisemmassa lämpötilassa, on se silti melko kuumaa iholle osuessaan.