Nykyään meillä on lähes aina joku lapsi sairaana. Yleensä lapsilla on pientä flunssaa tai muuta sellaista, mikä ei edellytä lapsen poissaoloa päiväkodista, mutta toisinaan lapset sairastuvat siinä määrin, että jomman kumman vanhemman täytyy jäädä lapsen kanssa kotiin. Monet lapset kaipaavat sairaana läheisyyttä ja hoivaa ja heiltä on täysin veto pois. Vaan ei meidän lapsilla.
Kuopus on ollut nyt silmätulehduksessa ja kuumeessa. Sen sijaan, että hän olisi malttanut levätä ja rauhoittua, ei meno ole yhtään rauhoittunut, päinvastoin. Tyttö on hyppinyt sohvalta ja sängynreunalta, touhunnut terveyskeskuksen aulassa niin, että vanhukset ihmettelivät tytön menoa. Meillä lapsen kanssa kotona oleminen ei siis ole rauhassa löhöilyä.
Myöskään tytön isoveljet eivät jää tässä kilpailussa toiseksi. Syksyllä ollessamme poikien kanssa kolmistaan laivalla, tuli molemmille pojille oksennustauti. Nuorempi poika oksensi ja hyppi yhdellä jalalla vuoronperään.
Toisaalta, vaikka lapsen sairastaminen vie vanhempien voimia ja vaatii paljon, on se samalla yhteistä aikaa lapsen ja aikuisen välillä. Aika harvoin kolmilapsisessa perheessä lapset saavat viettää aikaa yksin aikuisen kanssa ilman sisaruksia. Esikoisen sairastaessa katsoimme yhdessä elokuvia ja söimme herkkuja. Keskimmäinen saa sairastaessaan kerrankin päättää, mitä tehdään ja kuopus nauttii rajattomasta huomiosta.
Molemmat tämän kirjoituksen kuvista on kuvattu meidän kuopuksesta, kun hän on ollut "sairas" eli kuumetta ja flunssaa, vaan ei yhtään vähemmän energiaa.
Molemmat tämän kirjoituksen kuvista on kuvattu meidän kuopuksesta, kun hän on ollut "sairas" eli kuumetta ja flunssaa, vaan ei yhtään vähemmän energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti