Poikien kanssa Tukholmaan

Pojat ovat jo pidemmän aikaa halunneet päästä laivalle. Meidän perheessä matkustetaan Tukholmaan useamman kerran vuodessa, sillä esikoisen kummitäti asuu siellä. Koska viime tapaamiskerrasta on jo tovi, päätin käyttää muutaman säästöön jääneen lomapäivän ja lähteä poikien kanssa risteilylle. Tällä kertaa halusin matkustaa täysin poikien ehdoilla, joten kuopus jäi isänsä kanssa kotiin.

Pojat odottivat matkaa niin innoissaan, että esikoinen askarteli ruksikalenterin, jonka avulla pystyttiin seuraamaan päivittäin sitä, miten monta yötä laivamatkaan on. Esikoinen piirsi myös sarjakuvan siitä, mitä kaikkea laivalla puuhattaisiin. Matkapäivänä kysyttiin koko ajan "lähdetäänkö jo laivalle?".


Koska pojat ovat jo sen verran isoja, on matkustaminen suhteellisen helppoa. Ravintolassa sain syödä rauhassa sekä alkupalan että pääruoan lasten puuhaillessa omiaan. Nukkumaan käytiin ilman kiukuttelua, sillä laivalla nukkuminen on jo itsessään lasten mielestä jännittävää. Itse halusin myös antaa pojille täyden huomioni. Normaalisti pikkusisko vie oman ison osansa ja omatoimisille pojille ei jää samalla lailla omaa aikaa äidin kanssa. Parasta matkassa oli poikien mielestä Siljan laivojen maskotin, Harri Hylkeen, halaaminen sekä tietenkin laivan leikkipaikka. Pojat olivat myös ihmeissään laivan promenadella esiintyneistä trapetsitaiteilijoista. Ja kuten lasten kanssa matkustelussa yleensäkin, äitikin nauttii, kun lapsilla on kivaa ja ei tarvitse stressata turhista.



Heja Sverige!
Paluumatkalla kävimme testaamassa laivan allasosaston, joka oli äidin mielestä vähän tylsä, mutta pojille kolme poreallasta tarjosivat kolme erilaista mahdollisuutta sukellella ja harjoitella uimista. Itse sen sijaan kestityin maisemien katseluun, mihin yläkerroksen allasosasto antoi loistavan mahdollisuuden. Ajattelin poikien käyttäneen kaiken energiansa uimassa, mutta olin väärässä. Energiaa riitti vielä pitkälle iltaan. Illalla kävimme nukkumaan väsyneinä, mutta onnellisina siitä, että meillä oli ollut kolmistaan hauska risteily.

Ehkä kaikki olikin mennyt liian hyvin. Yöllä heräsin esikoisen valittaessa vatsakipua ja siitä alkoikin sitten se yksin lasten kanssa matkustelun haastava osuus. Molemmilla lapsilla alkoi vatsatauti. Yö meni vartin unipätkissä ja pyyhkeitä ja roskapusseja vaihdellessa. Vastoinkäymisistä huolimatta kaikille jäi matkasta hyvä mieli ja kun pojat alkoivat voimaan paremmin, hekin muistelivat matkaa onnellisina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

DIY: aromaterapeuttiset suihkutuoksut

Joskus kaipaa arkeen ripauksen luksusta. Sen ei tarvitse olla shampanjaa ja vaahtokarkkeja, vaan pienikin ilonaihe arjessa saattaa piristää...